Paljon melua Medellínistä osa 1: ikuinen kevät, loputon määrä tekemistä

Kirjoitin aiemmin Cuscosta, etten tämän Perun kuuluisan kaupungin kanssa lähtisi toisille treffeille. Mutta Medellín – ah, tästä voisi tulla pidempikin tapailusuhde! Ja niinhän siitä tulikin; vietimme täällä yhteensä kolme viikkoa, ja siksi aion hajauttaa kokemukseni kaupungista kahteen osaan.

Salenton jälkeen päätimme, että olisimme Medellínissä, kunnes lentäisimme pääkaupunkiin Bogotaan vieraitamme vastaan! Jukan äiti, Jukan kaveri ja tämän kaverin äiti tulisivat meidän kanssa reissaamaan päälle kahdeksi viikoksi marraskuun alusta! 🙂 Sitä ennen olisimme hetken paikoillamme – välissä yksi loikkaus maaseudulle, mutta siitä kirjoitan oman postauksensa.

Heti saapuessa tuli tunne, että Medellínissä viihtyisi! Näkymä ensimmäisen hostellimme kattoterassilta.

Kaupunki kuin karkkikauppa

Otsikolla tarkoitan sitä, että kun saavut tänne ”ikuisen kevään kaupunkiin”, ensimmäiseksi siulle tulee valinnanvaikeus – mitä tehdä ja milloin! Joko luet netistä, mitä kaikkea täällä voi tehdä tai saat vinkkejä muilta, mutta tekemistä ja näkemistä tuntuu olevan niin paljon, että et tiedä, mitä sitä kaikista vaihtoehdoista maistelisi.

Aiotko kerätä kokemuksia pussin täydeltä ja ahnehtia kaiken mahdollisimman nopeasti vai valitsetko muutaman harkitun herkun ja nautiskeletko ne ajan kanssa? Myö ei haluttu itseämme vetää niin ähkyyn, että koko hommasta menee maku, mutta muutama must-juttu oli nautittava!

El Poblado.

Ensimmäiset kaksi viikkoa majailimme El Poblado-nimisessä kaupunginosassa. Tämä länkkäreiden rakastama alue on yksi kaupungin siisteimmistä, ja kadunvarret ovatkin täynnä vehreitä puita, värikkäitä maalauksia ja kahviloita sekä ravintoloita. Täältä löytyy myös kielikouluja, tanssiopistoja sekä baareja. Tähän väliin ripaus eurooppalaistyylistä menoa kelpasi todella hyvin! El Poblado on myös metroradan varrella, joten pääset liikkumaan kaupungissa kätevästi.

Poblado Guest Housessa oli ihana kattoterassi ja siellä ulkokeittiö, riippumatosta puhumattakaan! ❤
Meidän omassa kylppärissä oli näkymiä kattojen ylle kahteen suuntaan 😀
Asuimme El Pobladossa olevalla Manila-alueella.
Manila oli todella värikäs ja viihtyisä alue.

Cali jäi välistä mutta tanssitunteja oli kokeiltava!

Cali, Kolumbian salsatanssin mekka, jäi meiltä välistä, mutta kuulemma Medellín häviää tässä dance-offissa vain hilkulla! Luin netistä, että Dancefree-niminen tanssikoulu (joka on myös tanssiklubi) El Pobladossa oli todella hyvä ja edukas, joten päätin kokeilla heidän tanssituntejaan.

Yksityistunteihin en halunnut laittaa rahaa, sillä täällä tanssitaan suurimmaksi osaksi linjasalsaa, ja itse vasta kuubalaisen salsan aloitettuani halusin keskittyä siihen, ja laittaa tanssiopetukseen rahaa vasta Suomessa. Ryhmätunnit olivat kuitenkin vain 15 000 pesoa per ilta (eli noin 4 euroa) joten ensimmäisellä viikolla kävin kolme kertaa tunneilla, ja lajeina olivat bachata, salsa ja kizomba. Bachata-kärpänen on kyllä puraissut ja sitä voisi jatkaa Suomessakin!

Tunneilla on yleensä noin 40 ihmistä, ja opetus tapahtuu pääosin espanjaksi, mutta välillä ohjeita annetaan myös englanniksi. Ilmoittautua etukäteen ei tarvitse, voit vain ilmestyä paikan päälle, myös ilman paria. Parhaiten pysyt kärryillä eri viikkojen aikatauluista tilaamalla heidän uutiskirjeensä sähköpostiin. Tuntien jälkeen luvassa on vapaata tanssia päälle tunnin ajan, ja viikonloppuisin siellä on myös livebändi! Tunnit olivat omasta mielestäni vain hauskaa ajanvietettä, mutta sitä etsinkin! Yllätyin, miten nopeasti porukka tuli siellä juttelemaan ja tutustumaan, ja varsinkin perjantai-illan salsabändi oli tosi hyvä ja Jukan kanssa saimme pitkästä aikaa tanssia!

Dancefreen vielä tyhjä tanssilattia 🙂

Eletään hetki kuplassa

Tämä 2,5 miljoonan asukkaan kaupunki sijaitsee Aburrán laaksossa Andien ympäröimänä, ja kaupungissa on lämmintä ja aurinkoista vuoden ympäri; tästä nimitys ”ikuisen kevään kaupunki” on tullut. Vaikka myökin olimme kaupungissa sadekaudella, sää oli lämmin ja pääosin aurinkoinen. Toki välillä iltapäivisin satoi rankastikin (ja välillä ukkosti), mutta ei ikinä koko päivää tai montaa päivää putkeen.

Medellínissä on useita eri barrioita eli naapurustoja ja comunoita eli kaupunginosia. Tiesimme, että elimme Pobladossa aikamoisessa kuplassa, sillä läheskään kaikki kaupunginosat eivät olleet näin siistejä, kuten tulisimme myöhemmin huomaamaan. Kävimme Manilan lisäksi myös muutamassa vielä hienommassa naapurustossa kävelemässä (La Floridassa ja El Tesorossa), joista jälkimmäisessä sijaitsi El Castillo -museo, huikea linna, jonka ympärillä oli aivan ihana puutarha!

La Floridassa oli paljon korkeita kerrostaloja ja pihat olivat lukittujen porttien takana.
El Tesoro.
Tie linnalle oli ihana!
Museo el Castillo.
Linnan puutarha.

Kertaus on opintojen äiti

En vain voinut vastustaa kiusausta ilmoittautua taas espanjantunneille, vaikka kuukausibudjetti olikin kalliiden lentojen (Ecuador-Kolumbia) takia paukkunut yli. Ajattelin kuitenkin, että 140 euroa 20 tunnista olisi kohtuullinen hinta mahdollisuudesta kerrata opittuja juttuja. Tunnit oli jaettu poikkeuksellisesti neljälle päivälle viiden sijasta kansallisen juhlapäivän vuoksi. Viisi tuntia päivässä oli kyllä aika intensiivistä menoa!

Toucan Spanish School. Tänne oli ”kotoa” vain 10 minuutin kävelymatka.

Kertaamiseksi tunnit menivätkin, sillä tasotesti pisti miut samalle tasolle kuin Ecuadorissakin, joten kauheasti mitään uutta ei tunneilla tullut vastaan – toisaalta, ei oma espanjani millään englannin tasolla ole, joten ei kertaamisesta haittaakaan ole! Meitä oli tunneilla vain kolme tyttöä, joten opettajallamme oli aikaa hyvin meille kaikille. Vanessa oli ihana ja nauravainen opettaja, ja antoi vinkkejä myös katukieleen; niihin tilanteisiin, kun epäilyttävä tyyppi yrittää liikaa tehdä ei-toivottua tuttavuutta 😀

Tämä kielikoulu Toucan Pobladossa oli selkeästi suosituin ja suurin, ja heistä jäi kyllä hyvät fiilikset. He esimerkiksi tarjoavat kaikille uusille opiskelijoille tervetuliaislounaan, aktiviteetteja (myös ilmaisia) pitkin viikkoa ja heillä on myös Facebook-ryhmä, johon kaikki halukkaat saavat liittyä. Itse en liittynyt, mutta uskon, että varsinkin yksin matkustavat saavat täältä kaivattuja kontakteja!

Kun Christinalle piti jättää bailaavat jäähyväiset

Medellíniin monet tulevat bailaamisen perässä, ja baareja, yökerhoja ja salsaklubeja löytyy jäätävän paljon erityisesti Parque Lleras -nimiseltä alueelta Pobladosta. Tämä ”bilekylä” on rakentunut kyseisen puiston ympärille, mutta levittäytyy pitkälle sitä ympäröiville kaduille. Täältä jokainen löytää jotain tai jonkun, joka antaa hetkellisen pysähdyksen arkeen, koti-ikävään tai yksinäisyyteen. Muista, että liian luottavainen suhtautuminen näihin korkkareille nostettuihin yksinäisyyden helpottajiin saattaa kostautua menetettynä matkapuhelimena.

Parque Lleras päiväsaikaan. Hieman rauhallisempi meno 😀

Kaverimme Christina oli lähdössä kokonaan pois Etelä-Amerikasta, joten vietimme hänen epävirallisia läksiäisiään yhtenä viikonloppuna. Heidän hostellillaan oli etkot katolla, jonka jälkeen suunta oli yhteen aika hmm, mielenkiintoiseen baariin. Baariin, jonka kellarikerroksessa oli iso pallomeri! Itse en hypännyt mukaan, ja suurin osa meidän joukosta pysyikin ”kuivalla” maalla 😀 Ilta jatkui yhdelle konemusiikkiklubille, jonka musiikki ei tosin iskenyt, vaikka konemusiikki voikin mielestäni olla ihan hyvää.

Miulla ei ollut missään vaiheessa jännittynyt olo, sillä meitä oli isompi porukka. Yksin ollessa olisi kuitenkin saattanut alkaa ahdistamaan poliisien todella iso lukumäärä, selkeästi eri päihteissä kekkuloivat juhlijat (useimmiten miehet) sekä esimerkiksi tilanne, jossa jotain tyyppiä survottiin poliisiautoon samalla kun hän kiljui ääntään käheäksi. Samalla jotkut tanssivat kadulla ja joku tulee kehumaan sinua illan kauneimmaksi 😀 Mutta mitä voi Medellínin lauantai-illalta odottaa?

Futismatsiin ei mennä jalkapalloa katsomaan

Mie en siis tykkää jalkapallosta ollenkaan. Tai lähinnä pitäisi varmaan sanoa, etten ole sitä ikinä oikeen kunnolla katsonut, en ymmärrä sääntöjä ja se ei ole ikinä iskenyt niin, että jaksaisin edes opetella siitä tykkäämään. Kuitenkin kun Christina ja muut kertoivat, että läksiäisten jälkeisenä sunnuntaina olisi matsi, johon he ovat menossa, päätin lähteä mukaan. Ajattelin, että futismatsin kokeminen Etelä-Amerikassa oli yksi näistä must-jutuista, sillä olin kuullut, että itse matsi ei olekaan täällä pääosassa vaan se tunnelma ja paikallisten fanien hypetys. Tämä oli täysin totta!

Matsi oli Estadio Atanasio Girardot -stadionilla kaupungin länsipuolella, ja menimme sinne Uberilla, joka toimii täällä kuulemma hyvin. Taksitkin toki ovat täällä tosi edukkaita. Stadionilla oli tosi tarkat turvatoimet, ja naisille ja miehille on omat tarkastusjononsa, koska naisia tarkastavat vain naistyöntekijät. Stadionille ei saa luonnollisesti tuoda mitään teräaseita tms, mutta se tuli yllätyksenä, että jopa vyöt olivat kiellettyjä!

Itse matsi tuntui jäävän kaiken muun hälinän varjoon, mutta se ei minnuu haitannut! Kotijoukkueen kannattajat, jotka miun iloksi olivat pukeutuneet vihreään, lauloivat, tanssivat, huusivat ja taputtivat pari tuntia putkeen! Kaikki seisoivat istumapaikkojen penkeillä, ja lukemattomat myyjät puikkelehtivat katsomoissa myyden vettä, olutta ja erilaisia välipaloja.

Kotijoukkue voitti 1–0, ja tuosta yhdestä maalista todellinen riemu repesi! Kaiken ilottelun aikana tapahtui kuitenkin jotain kauheaa, kun noin 3-4 ihmisen rypäs tippui yhden katsomon reunan kaiteelta alas! Onneksi ensiapuryhmä meni heti paikalle auttamaan. Toisaalta tuo oli nähtävissä, sillä todella monet roikkuivat noilla sateen jäljiltä liukkailla kaiteilla miten sattuu ja pitivät kiinni jostain, mistä vain saivat jonkinlaisen otteen. Huhhuh!

Kupla puhkeaa – Medellínin downtown

Tämän ykkösosan viimeinen must-herkku oli ”ilmainen” walking tour Medellínin downtownissa eli keskustassa, espanjaksi ”El Centro”. Nämä kierrokset maksavat siis tipin verran, joka yleensä on noin 20 000 pesoa per henkilö eli noin viisi euroa. Ja voin sanoa, että varsinkin tämä Medellínin walking tour oli täysin joka peson väärti! Tippasimme opastamme Germania vielä ekstraa, koska hän oli niin taitava!

Oppaamme German.

Real City Walking Tour -ryhmän kierroksille ilmoittaudutaan etukäteen netissä, ja saat vahvistuksen ja ohjeet tapaamispaikalle sähköpostiisi. Tämä siksi, ettei ryhmistä tule liian isoja. Ryhmiä lähtee aamuisin ja iltapäivisin, ja varsinkin sadekaudella kannattaa lähteä matkaan heti aamulla, sillä iltapäivisin alkaa yleensä hetkeksi satamaan. Kierros kestää päälle kolme tuntia, joten ota mukaan vettä ja hyvät kengät.

Kierros oli aivan huippu, mie en voi sitä liikaa kehua! German oli paras ja hauskin opas ikinä, osasi kertoa Medellínin historiasta viihdyttävällä mutta mieleenpainuvalla tavalla. Välillä toki osasi vakavoituakin joistain aiheista, esimerkiksi Pablo Escobarista, aka Voldemortista (Escobarin nimeä ei kannata kaduilla huudella), kun hän kertoi kyseisen henkilön osallisuudesta kaupungin ja maan historian synkkään osaan. Hän myös kertoi asioista hyvin objektiivisesti ja monelta kantilta, keskittyen faktoihin eikä liikaa omaan tulkintaansa tai omaan mielipiteeseensä asiasta. Hän sanoikin, kuinka edelleen mielipiteet Voldemortista ovat jakautuneet kolmeen koulukuntaan: he, jotka halveksivat eivätkä muistele hyvällä, he, jotka jopa ihannoivat ja he, joilla ei ole asiasta mielipidettä. Hän puhui myös maan politiikasta niin kiinnostavasti, että kaikki olivat aivan korvat höröllä.

Parque de las Luces (Plaza Cisneros) kirjaston vieressä. Näiden tolppien valot syttyvät iltaisin valaisemaan aukiota.

Kiertelimme keskustan kuuluisia ja merkittäviä rakennuksia (ulkopuolelta siis), aukioita, puistoja ja katuja, joista German samalla kertoili. Keskustassa muuten tämä ”kupla”, josta aiemmin mainitsin, puhkesi kovasti poksahtaen, sillä Medellínin keskustan alue on todella epäilyttävän oloista päivälläkin. Kuulemma tänne ei kannatakaan jäädä maleksimaan kuuden jälkeen, kun kaupat sulkevat ovensa.

Monumento a la Raza -patsas kaupungintalon edessä kertoo Antioquian hallintoalueen (jossa Medellín sijaitsee) historiasta. Patsas on huikea näky!
Plaza Botero -puistossa voi ihastella ilmaiseksi kolumbialaisen artistin Fernando Boteron veistoksia.
Boteron helposti tunnistettavia veistoksia on myös muualla maailmassa, tämän saman hevosveistoksen näimme Santiago de Chilessä.

Keskellä päivää selkeästi päihteissä olevat miehet, osalla jopa jotain veren ja lian näköistä sekoitusta risaisissa paidoissaan, saattavat tulla selittämään sinulle jotain tai vain jäädä vierellesi tuijottamaan sinua. Kirkon vieressä prostituoidut tarjoavat palvelujaan avoimesti, ja kirkkoa vastapäätä on kätevästi motelli, jonne he voivat mennä asiakkaidensa kanssa hyödyntämään huoneiden suojaa tuntitaksalla. Tämän jälkeen miehet kuulemma suuntaavat kirkkoon puhdistautumaan synneistään. Vain muutaman korttelin päässä on kuuluisa pieni katu, josta varsinkin vanhemmat miehet saavat ostettua pornonsa netin sijaan katukioskeista lehtien ja DVD-elokuvien muodossa. Tämäkin katu on toisen kirkon vieressä totta kai. Kirkot ja kinkyt löydät Medellínistä aina vieri vierekkäin.

Keskustan ruuhkaa. Monilla kaduilla ei ole liikennevaloja, joten katua ylittäessä kannattaa olla tarkkana.

En sano, että täällä olisi vain kurjaa ja hieman pelottavaa, sillä keskusta on todellakin näkemisen arvoinen, mutta ajoita vierailusi päiväsaikaan. Pidä mielessäsi myös Papaya-taso (Papaya level) – tämä tarkoittaa vaarallisuuden tasoa liittyen taskuvarkauksiin ja ryöstelyihin, ja sitä mitataan välillä 1–5. Keskustassa taso on neljän ja viiden hujakoilla. Älä näytä panikoituneelta, mutta ole tietoinen tavaroistasi.

Parque San Antonio. Puistossa on vierekkäin kaksi Boteron lintupatsasta. Vasen on alkuperäinen, joka räjäytettiin vuonna 1995 ulkoilmakonsertin aikaan aiheuttaen kuolonuhreja. Oikea tuotiin tuhoutuneen patsaan viereen symboloimaan rauhaa, selviytymistä ja Medellínin uudelleenrakennusta väkivaltaisuuksien jälkeen.

Välissä hetkeksi maalle rauhoittumaan

Ennen viimeistä viikkoa Medellínissä halusimme viettää neljä päivää Guatapéssa – noin kaksi tuntia Medellínistä olevassa pienessä maalaiskylässä, jossa on kuulemma kenties ”koko maailman hienoin näkymä”. Skeptikko miussa epäili tätä, mutta kylä on kuulemma ihana, värikäs ja rauhallinen paikallisten lomapaikka, joka olisi nähtävä. Sinne siis hetkeksi rauhoittumaan 🙂 Guatapén levollisia maisemia siis seuraavaksi!

Hetkeksi pois Papaya-levelin luota,
Lappu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s