Kolumbian Salento ja ”Eje Cafetero” kutsuvat sinut kahville maailman korkeimpien palmujen katveeseen

Varmaan jokaiselle on käynyt näin. Lähdet lentokentälle pikkaisen liian myöhässä aikataulusta, ja alat taksissa tai julkisessa kulkuvälineessä jännittämään, ehditkö ajoissa lähtöselvitykseen. Tai sitten lähdet ajoissa kentälle, mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta.

Mie ja Jukka tehtiin kaikki mukamas täysin oppikirjan mukaan. Kysyimme Quitossa Ecuadorissa meidän AirBnb-isännältä Aaronilta, monelta kentälle kannattaa lähteä, ja saimmekin hyvät ohjeet. Olimme ajoissa ja Aaronin kaveri tuli sovitusti meidät hakemaan. Maanantai-aamun ruuhkassa tosin alkoi käsiä hikoiluttaa, kun aamuruuhka olikin odotettua pahempi, ja kuljettajamme alkoi kysellä, monelta meidän lento lähtikään.

Joskus kentälle lähdön viivästymisen syy on edellisillan maukkaissa oluissa 😀 Tällä kertaa ei!

Lopulta olimme kuitenkin ajoissa kentällä, ja meille jäisi noin 30 minuuttia ennen kuin lähtöselvitys sulkeutuisi! Jes! Mutta sitten tapahtui se odottamaton.

Kun päätät kotiinpaluupäivän 10 minuutissa

Lähtöselvitystiskillä olisi ehkä pitänyt valehdella. Tai en tiedä olisiko se mitään auttanut. Virkailija kysyi meiltä ne kysymykset, joita jokainen ilman suunnitelmia ja matkalippuja matkaava kammoaa maiden rajalla:

– Miten pitkään aiotte olla Kolumbiassa?
– Onko teillä lentolippuja pois Kolumbiasta?

– Öö, ei?

– Siinä tapauksessa emme voi päästää teitä lennolle, ellette osta lentolippuja pois Kolumbiasta ennen lähtöselvityksen sulkeutumista. Teillä on aikaa 20 minuuttia.

Perkele. Samalla kun Jukka ärsyyntyy siitä, ettei tästä asiasta oltu mainittu mitään lentoyhtiöiden nettisivuilla, mie ärsyynnyn itseeni siksi, että kyllähän mie tän tiesin! Olin lukenut tästä, ja reissun alussa otinkin tätä huomioon, mutta tämä fakta oli karannut mielestäni TYYSTIN, sillä aiemmilla rajanylityksillä ei ollut ollut mitään ongelmaa – kukaan ei ollut kysellyt mitään. Mutta totta kai lentokentillä asiat hoidetaan eri tavalla. Aiemmin olimme tehneet rajanylitykset maateitse.

Pidentyisikö Ecuador-visiittimme sittenkin?

Koska lentokentällä ei nettiä ole, virkailija neuvoo meidät viereiseen rakennukseen, ja juoksemme pää kolmantena jalkana ensimmäiseen kahvilaan, jonka näemme. Mie hikisenä kyselen netin salasanaa työntekijältä, ja Jukka availee jo läppäriään. Minne hittoon myö nyt lennot ostetaan? Vaikka mielessä kävi, saisiko lentoja halvalla johonkin naapurimaahan, aloimme miettimään, että lennot olisi sama ostaa Suomeen. Meillä ei ollut vielä paluulentoja Suomeen ja sinne meidän tulisi ensi kuussa lentää joka tapauksessa, joten samahan se oli ostaa liput nyt.

Kaikki lennot näyttivät olevan täyttä kuraa, mutta vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Kello näytti, että meillä on 10 minuuttia aikaa. Yhdet lennot olivat hinnaltaan hyvät, mutta niihin ei kuulunut ruumaan meneviä matkatavaroita. No, kaipa ne saisi lisättyä jälkikäteen? Oli pakko ottaa riski. Kun sivusto näytti, että lennot oli vahvistettu, tuli helpotuksen tunne.

Kun teimme lähtöä pois kahvilasta, sama työntekijä, jolta olin kysynyt netin salasanaa, tuli kyselemään, onko kaikki kunnossa.

– Näytät vähän hermostuneelta.

Well no shit, Sherlock! 😀 Nyt vaan tiskille toivomaan, etteivät ne perhanat vaadi lippuja tulostettuina kännykän kuvankaappauksen sijasta.

Kännykän kuvankaappaus lippujen varaamisesta riitti todisteeksi ja pääsimme koneeseen. Huh. Koneessa en jaksanut enää edes jännittää turbulenssia, sillä mietin vain sitä, miten jännää ja samalla haikeaa oli tietää viimein tarkka kotiinpaluupäivä.

Ihanat kolumbialaiset ja Suomen kesän tuoksu

Matka Quitosta Kolumbian Salentoon, Kolumbian ensimmäiseen kohteeseemme, ei ollut ihan suora reitti. Lensimme siis Salenton lähellä olevaan kaupunkiin Pereiraan, ja lento oli Bogotan eli pääkaupungin kautta.

Bogotan kentällä olikin toinen jännä hetki, kun seisoimme immigration-jonossa kaksi tuntia ja meinasimme siksi myöhästyä jatkolennolta. Onneksi virkailijat eivät kysyneet meiltä mitään erityistä ja pääsimme nopeasti pois. Jukka miettikin, että meidän tiedoissa saattoi hyvinkin lukea jo tiedot lennoistamme pois Kolumbiasta. Jos lippuja ei olisi kysytty Quitossa, niitä oltaisiin saatettu kysyä täällä.

Pereiran bussiasemalta lähtee pikkubusseja Salentoon tunnin välein. Jo heti täällä saimme osamme kolumbialaisten ystävällisyydestä, kun paikalliset naiset opastivat meidät oikeaan bussiin ja miten toimia rinkkojemme kanssa. He myös myöhemmin neuvoivat, milloin jäädä bussista pois oikeaan aikaan 🙂

Bussimatka Pereirasta Salentoon meni kaikesta stressistä toipuessa 😀

Bussimatka Salentoon kestää vain noin tunnin, ja matkalla näet suloisia pieniä kyliä ja paljon vihreää joka puolella. Täällä on niin vehreää! Sadekausi ilmoittaa itsestään, kun vesipisarat tippuilevat harvakseltaan auki olevista ikkunoista bussin sisään. Ilma tuoksuu raikkaalta ja vasta leikatulta ruoholta. Suomen kesältä.

Olemmeko elokuvan kulisseissa?

Salento on pieni kylä Kolumbian länsiosissa Medellínistä noin 250 kilometriä etelään. Salento sijaitsee Kolumbian ”Eje Cafetero” -alueella, jota englanniksi kutsutaan termillä ”Coffee Triangle”. Tämä ”kahvin kulttuurimaisema” on julistettu jopa UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 2011. Näkisimme pian miksi!

Salento ❤

Salento on ihana! Huokaisin näin heti ensimmäisenä päivänä kun siellä tallustelimme. En muista, milloin viimeksi olisin nähnyt mitään näin värikästä kaupunkia. Vaikka sadekausi on meneillään, saimme nauttia auringonpaisteesta aamusta iltapäivään saakka, kunnes taivas usein repesi ja vettä tuli sitten kuin saavista. Salenton yksi hyvä puoli on se, että kaikkien rakennusten katot oli ilmeisesti tarkoituksella rakennettu siten, että ne ylettyivät seinän ulkopuolelle tarpeeksi pitkälle niin, että ne suojasivat sinua sateelta kun kuljit seinien viertä pitkin 🙂

Koko kylä näyttää siltä, kuin se olisi rakennettu jonkun elokuvan kuvauksia varten. Ja tätä en tarkoita negatiivisella tavalla, vaan että siulla on kylässä kävellessäsi koko ajan hieman epätodellinen olo – ihan kuin nurkan takaa voisi tupsahtaa joku fantasiahahmo tai että olisi mahdollista nähdä jokin Telenovela-kohtaus paikallisessa pikkukaupassa.

Salentossa ja sen lähistöllä on muutama must-kohde, joista kirjoitan alla, mutta käytä ihmeessä yksi päivä siihen, että vain kuljeskelet kaupungilla ja otat valokuvia. Kiipeä kahdelle eri näköalapaikalle (löytyvät molemmat samasta suunnasta) ja mene sen jälkeen herkuttelemaan kulutetut kalorit takaisin Brunch de Salento -ravintolaan. Et tule pettymään!

Toinen näköalapaikka on näiden portaiden yläpäässä 🙂
Oooh dem nachos! 😛 Brunch de Salenton annokset ovat sitten jäätävän isot!

Valle de Cocora: älä tyydy Instagram-reittiin vaan vedä koko vaellus läpi

Valle de Cocora, englanniksi Cocora Valley, oli siis itse asiassa syy, miksi Salentoon tulimme. Kylästä on nimittäin laaksoon todella lyhyt matka. Valle de Cocora on tunnettu Wax Palm -palmuistaan, jotka ovat maailman korkeimpia! Tämä palmulaji on myös Kolumbian kansallispuu ja maan symboli. Laakso kuuluu Los Nevados -kansallispuistoon, ja täällä kansallispuistossa voi halutessaan tehdä pidempiäkin vaelluksia.

Valle de Cocoraan on todella helppoa päästä. Salenton Plaza de Bolívar -keskusaukion vieressä odottaa koko liuta jeeppejä, joiden vieressä on koppi lippujen ostoa varten. Meno-paluu-liput jeepin kyydissä maksavat 8000 Kolumbian pesoa eli 2 euroa per henkilö ja voit itse päättää monelta lähdet ja monelta palaat. Ensimmäiset jeepit lähtevät jo klo 06.30 aamulla ja viimeinen jeeppi kohti Salentoa starttaa Valle de Cocoralta klo 17.30.

Plaza de Bolívar.

Jeepit jättävät porukan laakson ”aloitusporteille” eli parkkipaikalle, jonka vieressä on pikkukauppoja, vessoja ja taisi siinä ravintolakin olla. Täällä voit päättää, millaisen Valle de Cocora -kokemuksen haluat:

Instagram-reitti:

Voit kävellä päätietä suoraan eteenpäin, kunnes pääset suoraan laaksoon näitä palmuja ihailemaan ja ottamaan valokuvasi. Aikaa menee koko hommaan noin tunti. Plussat: jos on kiire/vatsahumputus/krapula niin pääset suoraan näkemään laakson huipentuman minimaalisella efortilla. Miinukset: missaat alla olevan kokemuksen.

5 tunnin päivävaellus kolibreineen ja havupuineen:

Tämä reitti ottaa aikaa noin 5 tuntia, mutta vaellus ei ole liian vaativa kuitenkaan – saat kuitenkin hyvää liikuntaa ja syyn mässäillä illalla taas Brunch de Salento -raflassa 😀 Reittiä on helppo seurata ja matkalla pääset ihailemaan kolibreja. Ynnä muuta ynnä muuta! Tällä reitillä itse laakso on viimeisenä, kunnon grande finale -tyyliin. Valitse tämä! 🙂

Käänny heti oikealle ja pidä silmäsi auki

Päivävaelluksen reitti alkaa heti kääntymällä oikealle. Todennäköisesti muutama muukin on sinne menossa, ja voit myös kysyä apua jos et ole varma. Mukaan kannattaa ottaa tietenkin vettä ja eväitä, mutta myös käteistä, sillä matkan varrella sinulta pyydetään maksua kaksi kertaa: ensimmäinen maksu on 3000 pesoa eli noin 80 senttiä per henkilö reitin aloitusvaiheessa ja myöhemmin ennen itse laaksoon pääsyä 4000 pesoa eli noin 1 euron per henkilö. Lisäksi La casa de los colibríes -pääsymaksu (vapaaehtoinen) kustantaa 5000 pesoa per henkilö eli noin 1,30 euroa.

Reitin alkupäästä.

Olimme onnekkaita, koska vaikka sadekausi on meneillään, vettä alkoi tipahtelemaan vasta juuri ennen itse laaksoa, ja silloinkin suht vähän. Lisäksi näimme vain kourallisen ihmisiä (laaksossa vähän enemmän) mutta silti saimme olla suht rauhassa ja siksi myös kokemus oli ihanampi kun mitään ihmistungosta ei ollut.

Siltoja on täällä useita.
Päästiin myös ihan viidakkomaisemiin!

Reitti vie tosiaan halki peltojen ja metsän ja varsinkin alussa on todella paljon purojen/jokien ylityksiä ja siltoja metsän siimeksessä. Sillat ovat ihan ok-kunnossa mutta pidä varasi; piikkilangat saattavat helposti napata sormiesi ihoa mukanaan. Reitti on koko matkan varrella suht helppo, mutta silmät kannattaa silti pitää auki – jos haluat tehdä ekstrakierroksen La casa de los colibríes -talolle, tälle on matkan varrella omat kylttinsä. Pientä nousuakin on luvassa, mutta ei paha kuitenkaan!

La casa de los colibríes.
Nousun jälkeen 2860 metrissä 🙂
Täältä ylhäältä löytyi havupuita!

Kun lopulta pääset itse Valle de Cocora-laaksoon, ja lukemattomat palmut huojuvat korkealla ilmassa edessäsi, olet niin iloinen, että valitsit tämän reitin! Onneksi on kuvat, sillä kyseistä näkymää olisi hankala pelkillä sanoilla kuvailla ❤

Wax Palm.
Valle de Cocora.

Coffee size of my head, please!

Valle de Cocoran lisäksi Salenton toinen must-juttu on Café fincas eli kahvitilat ja sellaisella vierailu. Salentosta ei lähdetä, ennen kuin kunnon kofeiinipärinät on saatu aikaiseksi! 😀 Pärinätehtaaksi valitsimme Plantation House -kahvifarmin. Kahvitilan omistaja on aussimies Tim, joka on asunut Kolumbiassa toistakymmentä vuotta, ja jonka kahvitila on voittanut palkintoja kestävästä kahvinviljelystä.

Matkalla Plantation Housen kahvitilalle.
Tim ei ollut ärtyisä vaikka kuvassa siltä näyttääkin 😀
Plantation Housen kahvitila.

Mie rakastan kahvia. Juon sitä aamuisin ihan tolkuttomia määriä, ja myönnän, että jos en saa aamukahvia, päivä alkaa niin huonosti, että kyseisen päivän tapahtumasarja etenee hmm, ärtyneissä merkeissä 😀 Toisaalta, en ole ronkeli – pikakahvikin käy, kunhan vain saan kahvia! Hifistelyä en ole (vielä) tosin aloittanut. En tiedä, onko se vaikuttanut, mutta koko meidän perhe on aina juonut paljon kahvia. Siksi miusta oli kerrassaan kummallista, kun tapasin Jukan ja tämä ilmoitti, ettei juo kahvia ollenkaan, eikä edes omista kahvinkeitintä. Voitte olla varmoja, minkä kapineen sen luokse raahasin ensimmäisenä 😀

Nytkin tumma paahto oli miun suosikki

Kahvifarmivierailu oli hyvin antoisa! Tim kertoili farminsa historiasta ja eri kahvilajikkeista Kolumbiassa. Hän kierrätti meitä kahvifarmillaan, jossa heillä on tällä hetkellä kokeilussa hieman toisenlainen tapa saada maaperästä ravinteikkaampi kahvipensaita varten – papujen kuoret! Heillä on myös käytössä esimerkiksi auringonvalolla toimiva vedenlämmitin.

Näkymä kahvifarmille.

Kun olimme saaneet erittäin tarkan, mutta viihdyttävän luennon kahvinviljelyn kaikista vaiheista aina itse viljelystä ja sadonkorjuusta paahtamiseen, saimme lopulta maistaa kahvitilan omia kahveja! Tumma paahto oli todella hyvää ja jopa Jukka joi kupillisen tyytyväisenä 🙂

Voin vieläkin haistaa tän kuvan 🙂
Kahvipavun vaiheet alusta loppuun.

Timin ”luento” kahvinviljelystä oli erittäin perusteellinen – en ole ikinä saanut näin paljon tietoa siitä, mitä kaikkea vaaditaan herkulliseen aamukahvikupilliseeni. Välillä tuntui, että tietoa tuli jopa liikaa, mutta toisaalta sen ansiosta siulle tulee tervetullut olo; ei sellaista liukuhihnafiilistä, että siut koitetaan saada vain nopeasti farmilta ulos ja uudet asiakkaat tilalle – iso peukku tästä! Lisäksi hinta, 30 000 pesoa eli hieman alle 8 euroa per henkilö, noin kolmen tunnin vierailusta oli miun mielestä todella reilu.

Vielä kerran Brunch de Salento ja sitten Medellín!

Kyllä, Brunch de Salentosta tuli vakkaripaikka, mutta minkäs teet, kun ruoka oli siellä niin hyvää! Lisäksi henkilökunta puhuu myös englantia, ja he ovat käsittämättömän mukavia ja avuliaita! Heiltä voit kysellä menun lisäksi myös erilaisia aktiviteetteja Salentossa ja sen ulkopuolella, varata majoitusta tai kuljetusta, ja heiltä voi ostaa kätevän eväspakkauksen mukaan vaellukselle tai bussimatkalle.

Brunch de Salento ❤ Oli varmaan jo aikamoinen nälkä ilmeestä päätellen 😀

Näin mekin teimme ennen bussimatkaa Medellíniin, joka siis koittaisi seuraavaksi! Aamulla Brunchista mukaan hyvät eväät (ai että se heidän pähkinävoi-brownie! 😛 ) ja eikun bussiasemalle – varmaan maailman värikkäimmälle sellaiselle!

Salenton bussiasema.

Varmasti kaikki uskovat, että Medellín jännitti aika tavalla! Odotin sitä kuumeisesti – olisiko kaupunki niin epäilyttävä ja pelottava mitä siitä usein sanotaan, vai onko kaupungista kuoriutunut todella moderni innovatiivisuuden keskus? Kahdeksan tunnin bussimatkan päästä se selviää!

Moikka Salento! Miten ihana alku Kolumbian etapille!

Ensivaikutelma kolumbialaisista on täysin 5/5!
Lappu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s