Madventures sen jo sanoi: Ecuadorin Montañita on herkkää hedonismia

Scroll down to content

Haluan laittaa tähän hedonismin määritelmän, koska se kuulostaa niin hyvältä:

”Hedonismi on elämänfilosofian oppi, joka asettaa nautinnon tai mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman eettisen hedonismin mukaan ”mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi”.

Lähde: Wikipedia.

En tosin tiedä, miten hyväksi se on meille ollut, että lukuisten makunautintojen vuoksi kehonkoostumus on saattanut lipsahtaa pehmeämmän puolelle, mutta tiedän ainakin mitkä muut nautinnot ovat olleet hyväksi tällä reissulla!

Nukkuminen. Muun muassa miun sisko on tuntenut miut niin pitkään, ja nähnyt miun nukkuvan lukuisissa eri olosuhteissa, joten hän voisi varmaan ensimmäisenä kertoa, että miulla ei oikeastaan ikinä ole ollut pahoja uniongelmia. Silti viimeiset pari vuotta ovat olleet sen verran rankkoja, että yöunet ovat joutuneet kärsimään kaiken keskellä. Siksi tämän viimeisen seitsemän kuukauden aikana on ollut sanoinkuvaamattoman ihanaa, että herätyskello on laitettu päälle harvoin, ja muuten on saanut elää oman rytmin mukaan. Mikä se milloinkin on. Joskus se on neljältä aamuyöllä nukkumaan ja puoliltapäivin ylös ja joskus kymmeneltä illalla nukkumaan ja seitsemältä aamulla ylös. Yleensä onneksi jälkimmäinen. (Okei, ehkä kahdeksalta tai yhdeksältä ylös :D) En kiellä sitä, mie tarvitsen paljon unta. Yhdeksän tuntia on se määrä, että olen virkeä.

Tilcara, Argentiina.

Vatuloimattomuus. En keksinyt tuota sanaa itse, mutta sitä harvoin näkee, joten haluan käyttää sitä tässä 😀 Varmasti ainakin vatuloiminen on useimmille tuttu! Sana voi tarkoittaa arpomista, sitä, ettei tiedä mitä tekisi ja on epävarma, joten ei saata tehdä mitään. MUTTA se tarkoittaa myös (ainakin miulle) asioiden turhaa vatvomista ja ylianalysointia. Uskon, että moni meistä sortuu tähän ns. yliajatteluun, myös mie. Täällä voin käsi sydämellä sanoa, että vatuloimattomuus on ollut ihana osa arkeani! Ehkä se johtuu siitä, että ihan arkisten asioiden hoitoon menee energiaa (missä täällä on lähin pesula, mistä bussi lähtee ja miten tämä sanottiinkaan espanjaksi), mutta oon huomannut, etten edes tulevaisuuden asioita ole stressannut ollenkaan. Asiat hoituvat kyllä, tavalla tai toisella. Haluan, että tämä ajattelutapa pysyy jatkossakin. Haluan tuoda vatuloimattomuuden kanssani Suomeen.

Mitä kaipaan jo Suomesta?

Kun arkiset asiat eivät väsytä. On olemassa väsymystä, jolla ei ole mitään tekemistä nukkumattomuuden kanssa. Kun kaikki on koko ajan uutta, se myös rasittaa ihan uudella tavalla. Et tiedä mistään mitään, miten asiat toimivat ja missä on mitäkin, ja varsinkin rankkojen matkustuspäivien jälkeen olet vain liian väsynyt vastaillaksesi kaikkien kioskinmyyjien kysymyksiin ollaksesi tapojen mukaisesti kohtelias. Anteeksi, en ole ämmä, olen vain ollut vuorokauden bussissa ja haluan vain peiton alle mussuttamaan näitä mandariineja. Seuraavana päivänä toki avaat Googlen ja toivot, että löydät tiedon nopeasti. Tai olet jo sen verran levännyt, että kyselet tietoja hostilta. Kaupungilla asioita hoitaessasi toivot, että kusetuksen määrä jäisi minimiin. Miten näissä hetkissä muisteleekin kaihoisasti Suomea, missä tiedän Lidlin aukioloajat, ja että bussilla X pääsen iltajumppaan Aikatalolle. Eikä salin vastaanottotiskin jannu yritä nyhtää sinulta ekstrahintaa.

Kyllä, tiesin, että totta kai tällaista se tulee olemaankin, mutta silti se aika ajoin rasittaa. Sekin on täysin fine. Osaan taas arvostaa Suomea ja rutiineja ihan eri tavalla.

Vaatteita. Mie en todellakaan ole himoshoppaaja ja ”Outfit of the day” -tyttö, joka rakastaa asustaa ja sellaista, mutta pakko sanoa, että miulla on ikävä erilaisia vaatteita! Oon vetänyt aika lailla samoissa kledjuissa seitsemän kuukautta, ja myönnän, kyllästyttää! 😀 Kaupungilla kävellessä huokailen näyteikkunoiden edessä ja haluaisin ostaa vaikka ja mitä mutta en voi! Toki muutamia juttuja olen joutunut ostamaan ihan pakosta, ja sekin aiheutti rinkkaani tukoksen. Harkitsen tällä hetkellä heittäväni kuluneet vaatteet pois ja ostavani tilalle uusia. Pitää vain ensin kurkistaa kukkaron tilanne.

El Alton markkinat La Pazissa, Boliviassa.

Pelkästään nämä listassa, koska ystävien ja perheen ikävöiminen on miulle itsestäänselvää ❤ Siis irtokarkkien lisäksi.

Pilvinen viikko hyötykäyttöön!

Montañitan ensimmäisen viikon aikana oli vain muutama aurinkoinen päivä, muutoin pilviset kelit jatkuivat seuraavalle viikolle. Oli siis erittäin hyvä idea siirtää espanjan tunnit toiselle viikolle, sillä auringossa lepäily ei ollut mahdollista.

Montañitan ranta on kaunis mutta syyskuussa usein pilvinen.

Olin lähettänyt sähköpostia Montañita Spanish School -nimiselle kielikoululle, ja kuulemma olin tervetullut seuraavana maanantaina alkaville tunneille! Uudet ryhmät aloittavat aina joka maanantai, ja suunnitelmana olisi ottaa pienryhmätunteja maanantaista perjantaihin, neljä tuntia päivässä; kaksi tuntia aamulla ja kaksi iltapäivällä.

Aamuisin keskityttäisiin kielioppiin ja iltapäivisin olisi enemmän käytännönläheistä harjoittelua ja keskustelua. Kuulosti erittäin hyvältä! Hinta olisi 170 USD + 20 USD rekisteröitymismaksu. Kirjoja ei tarvitsisi ostaa, mutta niitä saisi käyttää halutessaan. Muut materiaalit tulisivat koulun puolesta. Ryhmissä olisi maksimissaan kuusi henkilöä, kaikki samalla tasolla, mikä selvitettäisiin maanantaiaamun tasotestillä. Selvä juttu! Sunnuntaina pienessä paniikissa kertasin muistiinpanojani Bolivian Sucren espanjantunneiltani 😀

Laura kolkytvee, moi! Mihinkäs ryhmään mie kuulun…?

Tasotesti pisti miut B1-ryhmään, eli jonnekin keskitason tienoille. Innoissani riensin luokkahuoneeseen odottaen melkein kieli pitkällä mahdollisuutta tutustua uusiin tyyppeihin ja saada Bolivian yksityistuntien jälkeen harjoitella ryhmässä!

Luokassa odotti opettaja eikä ketään muuta. Aamuopettajani Paúl kertoi, että miun ryhmässä olin vain mie sekä yksi muu opiskelija, joka loisti poissaolollaan. Eli yksityistuntiteemalla jatketaan jälleen! 😀 Ei se mitään, Paúl oli todella hyvä opettaja ja sehän on vain bonusta, että saa niin intensiivistä opetusta. Varsinkin, kun ei joutunut yksityistunneista maksamaan 😉

Iltapäivien tunnit olivat raikkaassa ulkoilmassa 🙂

Viikon kuluessa näinkin toki myös miun opiskelukaverin, mutta hän oli useasti poissa, joten myös iltapäivisin Isabelin käytännöntunneilla sain olla aika lailla kahdestaan hänen kanssaan, muutamia kertoja lukuun ottamatta. En ole muuten ennen pelannut esimerkiksi Jengaa, Scrabblea tai Aliasta espanjaksi! Muutenkin koko viikon tunnit olivat todella hyvin suunniteltu ja koottu, ja opettajat olivat todella päteviä! Englantia he eivät oikein puhu, vain sanoja siellä täällä, joten opetus tapahtuu siis espanjaksi. Se toki vauhdittaa oppimista ja uskallusta puhua, ja voi sitten kysellä heiltä sanoja, joita ei muista 😀 Saat halutessasi samalla myös hyviä vinkkejä matkustamiseen Ecuadorissa!

Montañita Spanish School sijaitsee ihan keskustan vieressä olevan mäen päällä.

Kielikoulu on tosi viihtyisä rakennus päätien varrella mäen päällä, ja koulu järjestää myös kaikenlaisia aktiviteetteja, jotka toki ovat maksullisia. Myö oltiin jo päätetty, että teemme tietyt retket kahdestaan Jukan kanssa myöhemmin, joten jätin reissut itse välistä. Salsatunneille olisi muuten ollut hauska mennä, mutta he aloittivat niin perusteista, joten ihan perusaskelien opettelusta en halunnut maksaa.

Missä kaikki kolmekymppiset reissaajat on! 😀

Opiskelijat olivat aikas nuoria, ja kävi ilmi, että suurin osa olikin noin 20-vuotiaita. Yhden minnuu vanhemman opiskelijan taisin nähdä. Muutenkin reissussa, kun olemme tutustuneet muihin matkailijoihin, on tullut huomattua, että suurin osa reissaajista, jotka ovat siis pidemmällä matkalla, on 20-27-vuotiaita. Jukan kanssa olemme spekuloineet, että myö taidetaan olla juuri siinä väliinputoaja-iässä. Kun puhutaan pidemmistä matkoista, meistä nuoremmat reissaavat sekä meistä selkeästi vanhemmat, mutta suurin osa meidän ikäisistä eli kolmekymppisistä saattaa luoda uraa tai heillä voi olla perhettä eikä sapattivuosille saata olla niin mahdollisuutta. (Ja eiväthän toki kaikki halua reissata kuukausia). Mutta ei se mitään, kun heidän lapset kasvavat tai on muuten hyvä sauma, olisi huippua napata meidän kaverit kainaloon mukaan reissuun! 🙂

Voishan sitä välillä urheillakin…

Montañita on tosiaan pieni rannikkokylä Ecuadorin lounaisosassa, ja tänne tullaan rentoutumaan, bilettämään, nauttimaan elämästä. Ravintoloita on paljon, ja haluat vain mussuttaa koko ajan jotain hyvää. Aktiviteetiksi riittää hyvin riippumatossa tai rantahietikolla löhöily, ja joka paikkaan on todella lyhyt matka. Toki surffata ja uida voi niin paljon kuin sielu sietää, mutta mie en. Tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Joogastudio Casa del Sol -hostellissa ❤

Välillä olisi kuitenkin hyvä pyyhkiä pitsanmurut suupielistä ja miettiä hieman fyysisempiä aktiviteetteja. Kävimme Muscle Beach -nimisellä kuntosalilla onneksi muutaman kerran sekä lenkillä (Jukka useammin :P). Mie kokeilin pitkästä aikaa joogaa, aloittelijoille suunnattua, ja se oli yllättävän kivaa! Olen itse enemmän kuntosali/spinning/BodyPump-tyyppiä, ja oon ajatellut, että semmoinen asanoissa hengittely ei ole miun juttu, mutta ai että jooga on rankkaa! Apua! Voisin kyllä mennä uudelleenkin! Toki fiilistä paransi ympäristö; upea bambumaja palmujen katveessa Tyynen valtameren loiskuttaessa taustalla… 🙂

Casa del Sol.

Päivähän riittää vatsataudista toipumiseen?

Kielikouluviikolla keskiviikkoaamuna heräsin outoon oloon – tiesin heti, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Kyllähän sitä jo kroppansa hyvin tuntee, sillä pian kävi selväksi, ettei tänään poistuttaisi kylpyhuoneen välittömästä läheisyydestä. Tietenkin samana aamuna sähköt katkesivat meidän uudesta naapurustosta ja tietty siis myös meidän mökistä – olimme vaihtaneet majapaikkaa viimeisiksi 10 päiväksi.

Uusi majapaikkamme Pachamar.

Uusi majapaikka oli hieman kauempana, mutta ihana mökki puutarhan keskellä, ja jonne sisälle lintujen laulu kuului kuin kaiuttimista! Tätä yhtä sähkökatkosta lukuun ottamatta kaikki toimi todella hyvin, ja Jukka varsinkin oli innoissaan loistavasta netistä, joka mahdollisti tiettyjen videopelien pelaamisen 😀

Täällä saimme oman keittiön.

Mie tyhjensin itseäni siinä koko päivän ajan, ja onneksi olin seuraavana aamuna edes joten kuten opiskelukunnossa – hyvitystä ei maksetuista tunneista saisi. Koululle nousee päätieltä suht pitkät portaat ja niiden yläpäässä meinasin tosin kokea elämäni ensimmäisen pyörtymisen. Siinä mie kökin slaavikyykyssä koulun vieressä ja pitelin päätäni samalla kun vieressä työmiehet katselivat minnuu ihmettelevästi. Mie oon ihan varma, että ne luuli miun olevan krapulassa. 😀

Perjantai-illaksi koulu järjesti Cocktail-kurssin, ja sinne mie halusin mennä vähän minglailemaan, joten onneksi vatsa tuntui olevan sen verran tasainen, että pääsin osallistumaan! Nyt osaan tehdä maan mainioita Daiquireja ja Mojitoja, ja mie vielä menin voittamaan illan Cocktail-kisan! Kukaan muu ei tajunnut yhdistellä hedelmiä drinkkiinsä paitsi mie 😛 Voitetuilla 10 dollarilla oli hyvä jatkaa porukalla iltaa minnekkäs muualle kuin Cocktail-kujalle ja Caña Grill -klubille!

Meidän drinkkimestarit työssään.

Moikka iguaanit! Myö lähdetään lintuja bongailemaan!

Montañitassa käppäilessäsi et voi olla törmäämättä iguaaneihin! Ne ovat selkeästi tämän kylän juttu – useita hostellejakin on nimetty niiden mukaan. Varsinkin kylän keskellä olevan sillan luona (sitä et voi missata) näitä iguaaneja on useita! Yksi näistä on aikamoinen jättiläinen!

Et voi myöskään olla törmäämättä gringoihin, joten jos seuraa kaipaat, hakeudu vain hostellisi yleisiin tiloihin ja kohta joku jo on sinua pyytämässä parille – niin kuin Christina meidät ja ilta päättyikin sitten vasta aamuneljältä 😀 Opin muuten loistavan uuden korttipelin, joka vetoaa sekä janoisiin että vedonlyöntiä rakastaviin pelaajiin!

Montañitassa söin reissun parasta pastaa! 😛
Tex Mex -nimisestä kadunvarsikuppilasta tuli meidän vakiomesta. Näiden burritot oli ihan jäätävän maukkaita!

Vaikka Montañitassa olisi voinut kölliä pidempäänkin, totesimme, että nyt oli taas akut ladattu niin, että voisimme mennä hetken eteenpäin. Seuraavassa postauksessa onkin luvassa Ecuadorin rannikkoa hieman pohjoisempana Puerto Lopezissa sekä se siniräpyläisten lintujen saari! Suunnitelmat reissun jatkolle myös muuttuivat täysin – miksi, mitä ja milloin? Tästä lisää pian!

En vieläkään muistanut ostaa flip flopeja,
Lappu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: