Vamos a la playa: matka Ecuadorin rannikolle alkaa!

24 tunnin bussimatka Perun Huarazista Mancoraan Perun pohjois-rannikolle meni oikeastaan aika kivuttomasti! Okei, hieman huijasin, sillä itse bussimatkaa teimme noin 19 tuntia – välissä oli noin 5 tunnin odottelu reissun puolivälissä Trujillossa, missä vaihdoimme bussia. Vinkki: jos matkustat Perun rannikolla, voit hyvin jättää Trujillon väliin. Täällä ei ole sinulle mitään.

Trujillon – arvasit oikein – Plaza de Armas.

Peru Hopin jälkeen kokeilimme vielä kahta eri bussiyhtiötä ja toinen niistä, Cruz del Sur, oli aivan mahtava! Näissä busseissa on omat näytöt jokaisella istuimella niin kuin lentokoneissa, joten voit viettää matkat katsellen leffoja! Miten kätevää! Lisäksi saat aterian ja juoman (voit valita halutessasi kasvisvaihtoehdon varatessasi matkaa netissä etukäteen) ja istuimet ovat tilavat ja pehmeät sekä jalkatilaakin on mukavasti. Totta kai myös vessat löytyvät. Nämä bussit taisivat nyt päihittää Peru Hopin!

Nyt kelpaa matkustaa!
Ei mitään luksusta mutta ruokaa silti! 🙂

Toisaalta, Peru Hopin reissaajat ovat yleensä häveliäitä ulkomaalaisia, jotka tajuavat kuunnella musiikkia kuulokkeista; Cruz del Surin paikalliset matkustajat eivät näköjään tätä huomaavaisuutta osaa. Ai että miten se ketuttaa kun haluat matkustaa rauhassa, ja vieressä oleva pariskunta soittaa jotain teknojumputusta (eikä edes hyvää sellaista) korvasi juuressa. Onneksi meidän lisäksi myös yksi paikallinen sai asiasta tarpeekseen ja huomautti heille, että laittaisivat musiikin pois. Tämä toimi onneksi edes muutamaksi tunniksi. En oikeasti tajua; miten kukaan voi ajatella, ettei kanssamatkustajia haittaa, jos kuuntelet musiikkia/podcastia/sarjaa tms ilman kuulokkeita? Matkustusrauha on tärkeä asia! Terveisin tässä asiassa kukkahattutäti.

Saavuimme Mancoraan ja pääsimme kämpille kätevästi Mototaksin kyydissä.

Viikkoni riippumatossa

Mancorasta olimme lukeneet, että siellä ranta on suht likainen eikä niin miellyttävä oleskelupaikka, mutta valitsimme Mancoran kohteeksi silti. Tämä rantakaupunki on suht lähellä Ecuadorin (seuraava kohdemaa) rajaa ja Mancorasta pääsisi yhdellä bussilla suoraan Ecuadorin ensimmäiseen kohdekaupunkiimme Guayaquiliin. Lisäksi halusimmekin vain mukavan lämpöisen paikan, jossa lekotella riippumatossa, joten vaikka ranta olisi paskainen, voisimme aina paeta takaisin Bungalowmme suojiin.

Cafe del Mundosta tuli vakkaripaikka – ne falafelit ja crepet! 😛
Ensimmäinen aamupala Mancorassa, Cafe del Mundo.

Minkä paikan Jukka meille löysikään! Ranskalaisen (ylläri) pariskunnan pitämä hostelli oli sopivasti vain noin 5-10 minuutin kävelymatkan päässä pääkadun hälinästä, joten se oli ihanan rauhallinen, mutta silti lähellä kaikkea – sekä rantaa että keskustaa. Hostellissa oli pariskunnan oman talon lisäksi ulkoalue uima-altaineen ja ulkokeittiöineen sekä vieraiden käyttöön tarkoitettuja bungaloweja yhteensä neljä kappaletta. Jokaisessa oli oma terassi riippumattoineen. Tämä oli ensimmäinen majoitus, jonka varasimme Booking.com-sivuston kautta, ja nyt tämä valinta kannatti! Majoitus maksoi 30 euroa yöltä eli hieman yli normaalin budjettimme, mutta täällä näin halusimme – tulisimme viettämään ”kotona” paljon aikaa. Hintaan kuului myös aamiainen (leipää, munia sekä mehua/kahvia) joten se oli hyvä bonus!

Mancoran koti.

Mancoran kuusi päivää menivätkin aika lailla kotona riippumatossa hengaillessa ja rannalla köllötellessä – taisin mie käydä vähän ranta-asuostoksilla yhtenä päivänä 🙂 Sää oli mahtava! Aamuisin tai aamupäivisin saattoi olla pilvistä, mutta viimeistään puoliltapäivin aurinko alkoi paistaa aina iltapäivään asti.

Uima-altaan luona oli tällainen koristus.

Mancoran ranta ei ollutkaan likainen! (Tosin tie sinne oli). Siellä oli ihan mukava viettää päivää; voit joko vuokrata rantatuolin tai ”maksaa sen” menemällä jonkun baarin omalle alueelle nauttimaan muutaman juoman, millä kustannat rantatuolin ja -varjon. Mancorassa voit kyllä surffata tai opetella sellaista, jos haluat, sillä aallot ovat täällä ilmeisesti ihanteelliset siihen hommaan ja opettajia riittää. Bilettäjille löytyy myös Loki-hostelli bileineen (teemabileitä ilmeisesti aikas usein ellei päivittäin).

Jos haluatkin lähteä, mototaksilla pääset halvalla 😀
Ranta oli siistimpi kuin ajattelimme.

Viimeisenä päivänä Perussa kapusimme läheiselle majakalle katsomaan näkymiä kauas merelle sekä kaupunkiin. Oli hassua ajatella, että edelleen olimme Perussa, sillä tätä maata kuvastavat aina niin vahvasti vuoristot ja temppelinäkymät. Nyt horisontissa näkyi surffareita ja Tyyni valtameri ja pehmeää hiekkaa. Vaikka Perusta jäikin eniten mieleen juuri ne vuoristot ja vaellukset, oli hauska nähdä myös erilaista, rannikkoista Perua, jossa ei kiirettä ja kylmyyttä tunneta. Siksi piipahdus myös rannikkoseudulla oli hyvä idea; jos olisin Perussa käynyt vain Cuscossa, tuntuu, että kokemus Perusta olisi jäänyt varsin vajavaiseksi.

Cuba Libre ❤
Majakka on Mancoran ainoa näköalapaikka.
Mancoran kaupunkia. Seuraavana päivänä Ecuadoriin.

Aika sanoa hyvästit – nämä kannattaa pitää mielessä Perussa ja Boliviassa reissatessa

Yksi yhtenäinen kokemus ja fiilis Perusta kyllä jäi, ihan sama olinko Cuscossa, Arequipassa, Paracasissa vai Mancorassa – täällä paikalliset tosiaan ovat syntyneet myymään sinulle mitä vain. Myyntitaktiikasta voidaan olla montaa eri mieltä; pidättyväiselle suomalaiselle heidän tuputtava taktiikkansa on kauhistus ja ärsytys. Tämä oli myös asia, joka erotti muutoin niin samankaltaiset Perun ja Bolivian toisistaan – Boliviassa ei tuputeta sinulle mitään vaan lähinnä tuntuu, ettei myyjiä voisi vähempää kiinnostaa 😀

Mutta ruoka. Ruoka on Perussa todella hyvää!

Ovatko nämä laamoja vai alpakoita? Perun ja/tai Bolivian reissun jälkeen (toivottavasti) tiedät! 😀

Perussa ja Boliviassa on totta kai eroavaisuuksia, mutta suurella mittakaavalla ne ovat todella samankaltaisia. Siksi päätin niputtaa ne yhteen, kun aloin miettimään, että haluan kirjoittaa muutamista jutuista, jotka jäivät mieleen näistä maista:

  • Pidä aina omaa vessapaperia mukanasi. Varsinkin Boliviassa! Vaikka ravintola, bussiasema tai jopa hostelli tarjoaa sinulle palvelujaan, vessapaperi ei kuulu kattaukseen.
  • Vessapaperi AINA vessaroskikseen. Tästä sanotaan niin usein, että jos tiputat paperin vahingossa pönttöön, tunnet itsesi rikolliseksi.
  • Bolivian edes pitkänmatkan busseissa ei ole vessoja. Älä siis lounasta pitkän bussimatkan tauon aikana paikalliskuppiloissa, sillä saatat joutua jäämään paikan saniteettitiloihin pidemmäksikin aikaa.
  • Isoihin marketteihin ei saa ottaa reppua mukaan; aulassa on tiski, jonne reppu viedään säilöön lokeroon ja saat avaimen mukaasi.
  • Halvat ja herkulliset välipalat! Bolivia: Salteña, Peru: Empanada.
  • Paikalliset eivät oikein halaile eikä kättele. Toisin kuin Argentiinassa, jossa esimerkiksi asuntosi isäntä/emäntä käy päälle kuin yleinen syyttäjä, Boliviassa ja Perussa on ihan yleistä, että tavatessa ei edes kätellä, tervehditään vain sanallisesti.
  • Varsinkaan Boliviassa tarjoilija ei tule asiakkaan luokse vaan toisin päin. Fine diningit ovat varmasti asia erikseen. Nouse itse hakemaan menu, pyytämään lisää jotain tai astele tiskille maksamaan lasku. Muutoin raflareissusta tulee pitkä kuin nälkävuosi.
  • Boliviassa voit vain heilauttaa kättäsi päästäksesi bussin kyytiin jos et ole ostanut lippua etukäteen, ja Perussa heille kelpaa se, että näytät puhelimesta kuvankaappaukset netistä ostetuista lipuista; jes, nyt ei tarvitse tulostella toisin kuin Argentiinassa ja Chilessä! (vieläkin ärsyttää :D)
  • Lakkoja on paljon; varsinkin jos olet tiukalla aikataululla, kannattaa näistä ottaa selvää.
  • Pieni tehtävä reissun ajaksi: opettele erottamaan laama, alpakka ja vicuña toisistaan!
  • Kokalehdet! Kokeile eri muodoissa varsinkin vaelluksilla korkeuspahoinvointioireisiin. Muista, että ne ovat paikallisille pyhä asia.
  • Tippaamista ei harrasteta Boliviassa mutta Perussa kylläkin joissain määrin (esim. oppaille vapaaehtoisesti). Bussien ”laukkumiehille” ei jätetä tippiä toisin kuin Argentiinassa, jossa se melkein revitään lompakostasi.
  • Perulaiset ovat todella ylpeitä perunoistaan, joita on monta tuhatta lajiketta. Olisiko tässä yksi ruokahaaste?
  • Älä lähde Perusta ennen kuin olet juonut oman osasi Pisco Soureista 😀
  • Lopuksi: Boliviassa se makea popcorn. Tunnistat ne niiden valtavasta koosta. ❤ ❤ ❤
Cevicheä ei Perusta myöskään pidä unohtaa 🙂

Ecuador edessä – Sash! soimaan ja kohti maan bilepääkaupunkia!

Rajanylitys Perusta Ecuadoriin ei ollut niin läpihuutojuttu kuten esimerkiksi Bolivian ja Perun rajalla, mutta suht helppo kuitenkin. Yhteensä hommaan meni noin tunti, ja sen aikaa bussi odotti kiltisti nurkan takana – pidä vain varasi, ettei se lähde ennen sinua! Näin kävi meidän bussin kanssa, kun se lähti ennen kuin viimeinen matkustaja oli tullut kyytiin. Onneksi muut matkustajat tajusivat tämän ja bussi kääntyi takaisin hakemaan viimeisen matkustajan pois kuleksimasta.

Rajalla huomasimme muuten, kuinka paljon porukkaa majaili rajanylityspaikalla. Kokonaisia perheitä saattoi olla leiriytyneinä patjoineen, vaatekasoineen ja eväineen – lapset nukkuivat peittojen alla ja muutama äiti imetti. Paikalla oli myös muun muassa Punainen Risti ja ilmaisia vesipisteitä. Mietimme, että liittyikö tämä tämänhetkiseen Venezuelan kriisiin – hostimme Tiia oli Huarazissa kertonut meille, että kuulemma Ecuador on lähettänyt Venezuelan pakolaisia pois maasta Peruun; maksanut heille jopa bussin pois Ecuadorista Perun puolelle.

Matkalla Ecuadorin Guayaquiliin yhdeksi yöksi. Huono kännykkäkuva bussin ikkunasta. Maisemana ihmisten roskaamisen tulos.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme Ecuadorissa olisi Montañita – Ecuadorin bilepääkaupunki ja leppoisa rantakohde, jossa viettäisimme aluksi ainakin viikon. Ennen Montañitaa kävimme viettämässä yhden yön Guayaquilissa, jonne bussi meidät vei. Guayaquilista lähdimme heti seuraavana päivänä bussilla Montañitaan rannikolle, ja matka kesti vain noin kolme tuntia!

Olimme innoissamme Ecuadorin tulevista suht lyhyistä välimatkoista. Olimme kirjaimellisesti matkustaneet koko Perun halki bussilla, ja alkoi olla mitta aika täynnä bussimatkoja. Lupaan, etten enää ikinä valita Suomessa Helsingin ja Joensuun välisestä matka-ajasta! 😀 Lisäksi oli tosi jees, että Ecuadorissa valuutta on Yhdysvaltain dollari, joten valuutan kääntö päässä euroiksi on nyt hetken hieman helpompaa 🙂

Guayaquilissa näimme ja kuulimme aamulla puistokaraokea!

Montañitassa rohkeat surffaavat ja kaikki bilettävät

Saavuimme kaupunkiin sopivasti perjantaina, mutta tämä ilta pitäisi vain levätä, sen verran intensiiviset päivät olivat takana. Lisäksi pyykkivuori odotti pesulaa ja uuden majapaikan jääkaappi täydennystä. Olimme varanneet Airbnb:stä viikoksi huoneen Casa Roja -nimisestä hostellista, joka oli nimensä mukaisesti punainen. Suurella pihalla oli uima-allas ja ulkokeittiö, joita sai luonnollisesti käyttää. Löytyi sieltä myös biljaripöytä ja riippumattoja usean henkilön tarpeiksi.

Casa Roja.

Omistajan koirat juoksentelivat pihalla, ja auta armias jos et katsonut ympärillesi avatessasi pihan porttia – nämä juoksivat heti ulos eikä niitä ihan helpolla sieltä saanut takaisin pihaan. Taitaa se koirien kouluttamattomuus olla yleistä täälläkin…

Suoraan takapihalta oli pääsy rannalle, mikä oli talon paras puoli! Myös sen sijainti oli huippu; keskustasta käveli tänne noin 10 minuuttia, mikä oli tälle pikkukylälle sinänsä paljon, että suurin melu jäi taakse mutta tosiaan sen verran lyhyt matka, että kävellen pääset kaikkialle.

Montañitan rantaa.

Montañita on vain noin tuhannen asukkaan pieni rannikkokylä maan lounaisosassa, ja kylä pyörii lähinnä turismilla ja varsinkin surffauksella; tänne tullaan surffaamaan päivisin ja bilettämään iltaisin. Kuulemma täällä aallot ovat sellaiset, ettei kokeneillekaan tule tylsää ja aloittelijat saavat ainakin haastetta! Mie tiesin heti, että surffaus ei oo miun juttu, mutta silti kun astuin bussista ulos, joku kylän fiiliksessä pisti miettimään, että täällä voisi hetken pidempään viihtyäkin!

Montañitan keskustasta.

Cocktail-kujan voisi lanseerata Suomenkin kesäkaduille!

Seuraavana iltana olisi päästävä ulos! Satuin kyselemään kaverimme Christinan kuulumisia ja kuinkas kävikään – Christina oli juuri itsekin saapunut Montañitaan! Lähdimme siis lauantaina hänen ja hänen kahden kaverinsa kanssa ulos – ensimmäisenä kutsuisi Cocktail Alley!

Cocktail Alley on Montañitan kuuluisin bilekatu, joka päivisin on ihan rauhallinen katu, jonka varrella on ravintoloita ja myyntikojuja, mutta joka varsinkin viikonloppuiltaisin muuttuu baarikaduksi, jonka vierustalle kadun molemmin puolin tuodaan puisia kojuja, joiden taakse myyjät asettuvat drinkkiaineksineen ja blendereineen valmiina sammuttamaan kaikkien sankareiden janon. Yleensä tarjous on kaksi drinkkiä viidellä tai kuudella dollarilla, ja valikoimaa on paljon. Siis voi apua, miten hyviä hedelmäisiä Daiquireja ja erilaisia Mojitoja he osaavatkaan tehdä! Kuulemma jos heität ylimääräisen dollarin, drinkistäsi tulee tuplasti vahvempi. Ottaen huomioon, miten vahvoja ne jo nyt ovat, suosittelen jättämään tippauksen välistä 😀

Cocktail Alleyn alkupäätä päivällä.
Caipirinhat pitäisi olla ruokaympyrässä! 😛

Klubeille naiset pääsevät ilmaiseksi sisään ja miehet maksavat sisäänpääsymaksun, joka esimerkiksi Poco Loco -klubille, jonne menimme, oli 10 dollaria. Kuulostaako paljolta? Ei enää sen jälkeen, kun kuulet, että saat juoda baarissa niin paljon kuin haluat! Jukalle sanottiin, että aikaa on tunti, mutta kuka siellä kelloa katsoo? Jukka sai baarista mukaansa ison mukin, johon haki meidän koko seurueelle juomaa aina mukin tyhjentyessä 😀 Kätevää ja miten hyvin se sopiikaan näin budjettimatkalle 😀

Ilta ajoi hyvin asiansa, sillä olinkin jo odottanut iltaa, jolloin pääsee tanssimaan itsensä hikiseksi – Poco Locon ”esiintyjien” korkealle ilmaan puhaltamat tulenlieskat edesauttoivat asiaa!

Poco Loco päiväsaikaan.

Montañita sai houkuteltua meidät jatkamaan oleilua täällä

Olo oli kyllä aika Poco Loco seuraavana päivänä, muttei silti yhtä paha kuin Perun Pisco Sourien jälkeen. Tämä kertonee tuosta drinkistä tarpeeksi 😀

Päätimme jatkaa visiittiämme Montañitassa niin, että olisimme täällä yhteensä 2 ja puoli viikkoa – se olisi tähänastinen ennätys, sillä niin pitkään emme ole vielä yhdessä paikassa olleet tämän reissun aikana. Mutta hyvä näin – yksi banneri päätien yllä sai miut innostumaan ja keksimään itselleni tekemistä surffauksen sijasta: mie lähtisin taas espanjan tunneille!

Kyllä myö nyt taidetaan tänne hetkeks jäädä! 🙂

Seuraavassa postauksessa Montañitan meiningit siis jatkuu muun muassa opiskelujen muodossa. Sitten meitä odottaakin huristelu pohjoisemmaksi pitkin Ecuadorin rannikkoa – sieltä löytyvät esimerkiksi kansallispuisto meren äärellä sekä saari, joka on kuuluisa sinijalkaisista (räpyläisistä?) linnuistaan!

Hieman rutiineja tähän väliin,
Lappu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s