Aarre löytyikin sateenkaaren vierestä – tervetuloa Cuscoon!

Scroll down to content

Miulla on tähän mennessä todella ristiriitaisia kokemuksia rajanylityksistä Etelä-Amerikassa! Argentiinan ja Chilen rajalla nieleskelin jännitysoksua laukussani odottavien kiellettyjen listalla olevien auringonkukansiementen vuoksi – jännitystä ei helpottanut ahdistavan pieni huone, jossa me matkustajat seisoimme riveissä kuin tuomiolle menossa.

Argentiinan ja Bolivian rajalla taas sait kävellä uuteen maahan kuin huoltoasemalle – ilman mitään tarkastuksia. Tarkemmin miun reppua on syynätty, kun olen se selässäni astellut paikalliseen Prismaan.

Millainen sitten oli rajanylitys Bolivian ja Perun rajalla?

Jälkimmäinen.

Bussista ulos, jonoon ja leima passiin ja takaisin bussiin. Ilman mitään laukkujen läpivalaisuja. Missä ne auringonkukansiemenet nyt olivat??

Cuscon kanssa en lähtisi toisille treffeille

Myö saavuttiin Perun Cuscoon aamuvarhaisella, joten jouduimme odottelemaan meidän Airbnb-asuntoa monta tuntia ja siksi vaeltelemaan kaupungin kaduilla vain muutama ihminen seuranamme. Etsimme aamiaispaikkaa ja saimme maistiaisen kaupungista sen ollessa vielä nukuksissa.

Ensipuraisu Cuscosta kuudelta aamulla.

Tämä Kaakkois-Perussa sijaitseva Inkojen pääkaupunki näytti niin kauniilta, kun sen historiallinen keskusta rakennuksineen ja katedraaleineen alkoi saada valoa aamuauringon ensimmäisistä säteistä ja keskusaukio Plaza De Armas oli autiona vain tuulessa liehuvat Perun liput seuranaan. Vaikka keskustassa oli nähtävissä kansainvälisiä yrityksiä kuten Starbucks ja McDonald’s, niiden logot eivät olleet esillä alkuperäisinä, vaan tyylikkäästi pelkistettyinä mustina kirjaimina seinissä – näin keskusta näytti säilyttäneen arvokkuutensa tähän päivään asti.

Aamiaisen jälkeen kun kello alkoi lähennellä jo kymmentä, kun astuimme takaisin kadulle, näkymä oli muuttunut täysin. Turistit, katumyyjät, matkatoimistojen edustajat ynnä muut olivat heräilleet tähän tiistaihin sillä innokkuudella, ettet ihmismassoilta ja huuteluilta voinut välttyä. Minne tahansa katsoitkin, jossain joku myi jotakin ja katsekontaktin ottaminen oli pahin virhe; heti oli joku tyrkyttämässä sinulle palvelua tai tuotetta ja mietin, miten kukaan voi puhua niin nopeasti? Tuli mieleen turistirantojen juomamyyjät ”Colaaa, aquaaa, cervezaaaa, beer!” -mantroineen. Pahimpia tyrkyttäjiä olivat hierontoja tarjoavat naiset, joita parveili keskusaukion ympärillä kuin kärpäsiä ja joita oli yhtä vaikea karistaa kannoiltaan.

Okei koita itse olla nauramatta valvotun yön jälkeen 😀

Varsinkin Bolivian jälkeen, missä sait olla tällaiselta myymiseltä rauhassa, Cuscon turismi ja tyrkyttämiskulttuuri iskeytyi vasten kasvoja todella ahdistavana. Olimme Cuscossa kaksi viikkoa (joista tosin viisi päivää vaelluksella ja parina muuna päivänä muilla retkillä), ja meno jatkui samanlaisena. Onneksi meidän majoitus oli sentään parin korttelin päässä keskusaukiosta, jotta saimme edes hieman rauhaa. Olimme kuulleet ne kaksi asiaa Perusta, maittava ruoka ja innokkaat myyjät, ja toinen näistä oli nyt todistettu oikeaksi ainakin Cuscossa. Miten olisi toisen asian laita? Hyvä ruoka, parempi mieli?

Perun alkoholiton kansallisjuoma 🙂

Tanssi se ulos!

Koska kauan odottamamme Salkantay-vaellus koittaisi vasta toisella Cusco-viikolla, ensimmäiselle viikolle jätimme tilaa tanssille, kaupunkikierrokselle sekä päivävaellukselle Vinicunca-vuorelle, jota myös sateenkaarivuoreksi kutsutaan. Meidän ei erityisemmin tarvinnut miettiä korkeuteen sopeutumista ennen vaelluksia, sillä olimme oleskelleet jo kauan yli kolmessa kilometrissä, joten olimme jo hyvin totuttautuneet. Jos saavut näille korkeuksille (Cusco sijaitsee noin 3 400 metrissä) suoraan merenpinnan tasolta, on neuvottu, että kannattaa totutella vähintään muutama päivä ennen kuin suuntaat vaeltamaan.

Yöelämää ei tarvitse etsiä keskusaukiota kauempaa, ja iltaisin kadulla kulkiessasi sinulle tullaan tarjoamaan ilmaislipukkeita yökerhoihin. Myö katsottiin etukäteen, että Mama Africassa olisi salsaa ja bachataa (myös ilmaistunteja), ja sinne suuntasimme tanssimaan yhtenä iltana. Christina ystävineen olisi siellä myös! Paikka olikin tupaten täynnä ja alkuillasta dj soittikin salsaa ja bachataa, kunnes taas liian pian alkoi listahittimeininki. Ei sekään haittaisi muuten, mutta lattia oli niin tukossa, ettei siellä mahtunut oikein tanssimaan. Jos keskiviikkona olisi tällaista, millainen meininki olisi viikonloppuna?

Kävimme testaamassa myös toisen paikan aivan vierestä (jonka nimen jo unohdin), ja siellä tilaa oli enemmän. Illan aikana tutustuimme Christinan ystävien lisäksi myös Pisco Sour -nimiseen drinkkiin, jota myös Perun kansallisjuomaksi kutsutaan. Paikalliset kutsuvat tätä juomaa valehtelijaksi. Miksi? Siitä lisää myöhemmin.

Kulttuuria viidellä eurolla

FREE walking tour! Tällaisilla teksteillä koristeltuja T-paitoja ja liivejä löydät käyskentelemästä ainakin Plaza De Armas ja Plaza Kusipata (hihhihiii) -aukioilta; kyseessä on kaupunkikierroksen opas, joka todennäköisesti puhuu englantia, joten voit kysyä kierrosten aikatauluja häneltä. Voit myös katsoa aikataulut ja tapaamispaikat netistä etukäteen.

Cuscon kadut ovat todella kapeita, mutta autoja tulee silti vastaan.

Kierrokset eivät ole kuitenkaan ilmaisia, sillä kierroksen lopussa oppaalle annetaan tippi (yleensä 20 Perun solea eli päälle 5 euroa), mutta mielestäni tämä on pieni hinta kierroksesta. Ainakin meidän opas Inkan Milky Way Tours Cusco -yrityksestä oli todella hyvä (ja englanninkielinen), ja kun ottaa huomioon Cuscon erityisen aseman Perun ja Inkojen historiassa, pieni historia- ja kulttuuriannos yhteen iltapäivään oli erittäin tervetullut.

Meidän kaupunkikierroksen opas.

Inkavaltakunnan aikana Cusco toimi siis pääkaupunkina, kohtaamis- ja markkinapaikkana, johon tultiin vaihtamaan hyödykkeitä. Cuscosta keskusaukiolta lähti myös neljä päätietä jokaiseen Inkavaltakunnan silloiseen pääalueeseen: pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, joiden nimet olivat Chinchansuyu, Collasuyu, Antisuyu ja Cuntisuyu. Cuscoa sanottiin ”Maailmankaikkeuden keskipisteeksi”, sillä se oli sopivan etäisyyden päässä muista tärkeistä alueista. Inkoille kaikki tiet johtivat Cuscoon.

Mikä on Airbnb Experience?

Vaikka totuttelua korkeuksiin emme tarvinneetkaan, halusimme kokeilla vaeltamista korkeissa olosuhteissa ennen Salkantayta. On nimittäin täysin eri asia istua autossa viidessä kilometrissä kuin punnertaa rinnettä ylös reppu selässä näissä korkeuksissa ja olosuhteissa.

Ensimmäistä kertaa kokeilimme Airbnb Experience -palvelua! Jos siulla on Airbnb-tili ja sen kautta varailet majoituksia, nykyisin voit palvelun kautta osallistua myös erilaisille elämysretkille! Se voi olla vaellus, kokkauskurssi, kiipeilyä, mitä vain! Maksat sen Airbnb:ssä ja viestinvaihto tapahtuu palvelun kautta.

Buukkasimme Rainbow Mountain – eli sateenkaarivuorivaelluksen Airbnb:n kautta ja teimme nappivalinnan! Ruben-oppaamme oli saanut mahtavat arvostelut, ja tulimme lopputulokseen, että saimme paljon persoonallisemman ja autenttisemman kokemuksen, kuin jos olisimme valinneet jonkin tusinayrityksen Cuscon lukemattomista vaihtoehdoista. Airbnb on vielä aloittelija näissä ekstrapalveluissa, mutta sen asiakaspalvelu on moitteetonta ja maksaminen turvallista ja näet kaikki arvostelut.

Plaza De Armas -keskusaukion ympärillä on runsaasti matkatoimistoja.

En toki sano, että perinteisissä matkanjärjestäjissä mitään vikaa olisi (näitä myökin toki käytetään), mutta lue arvostelut huolella. Arvostelujen lukeminen ja pieni tutkiminen ja vertailu voi olla se ratkaiseva tekijä, joka joko antaa siulle unohtumattoman elämyksen nauruineen tai sen sijaan tunteen ja kokemuksen, että olet vain yksi lompakko muiden joukossa, eikä siun fiiliksestä välitetä tipan vertaa.

Rainbow Mountainilla odotti muutamakin yllätys

Rainbow Mountain on yksi pääkohde Cuscossa. Kaupunkia googlettaessa on hankalaa olla törmäämättä lukemattomiin matkatoimistoihin, jotka tätä vaelluskohdetta mainostavat. Olet takuulla nähnyt kuvan tästä vuoresta jossain, vaikket olisi Perussa käynytkään tai matkaa tänne suunnitellut. Kenties jonkin iltapäivälehden ”10 kohdetta, jotka sinun on nähtävä Etelä-Amerikassa” -listauksessa tai vastaavassa 🙂

Vaelluksille lähdettäessä on myös hankalaa olla joutumatta heräämään kello kolmelta yöllä, sillä lähdöt ovat aina superaikaisin. Tällekin vaellukselle meidät haettiin mukaan neljältä aamuyöstä. Söisimme aamiaista vuoren lähistöllä olevassa kylässä, ja sinne oli matkaa muutama tunti. Tähän aikaan aamusta, tai no, yöstä, ulkona oli todella kylmä, joten taas tulee harrastaa innokasta kerrospukeutumista. Päivävaelluksissa on se hyvä puoli tosin, että voit aina jättää ylimääräisiä tavaroita pakettiautoon, jos pakkasit taas liikaa mukaan. Niin kuin mie.

Aamupalalla aurinko alkoi nousta. Kuu näkyy vielä!

Meidän ryhmä ei ollut onneksi kauhean iso, olisiko ollut 10 henkilöä, ja Ruben-oppaamme piti meidät hyvin yhdessä kasassa. Autossa Ruben kertoili meille Rainbow Mountainin historiasta, miten se löydettiin (vasta 10 vuotta sitten sulaneen lumen alta!) ja Inkojen rituaaleista. Välillä tosin kuuntelu herpaantui, kun ajoimme samalla ylös pitkin vuorenrinnettä kohti aloituspaikkaa, ja jännitin ensimmäistä vaellustani näissä kilometreissä. Sieluni silmin näin jo itseni makaamassa maassa muiden turistien jaloissa haukkomassa henkeäni Rubenin ojentaessa miulle lisähappea, kun Jukka seisoisi kauhistuneena vieressä. 😀

Oppaamme Ruben.

Kun lähdimme vaeltamaan kävelysauvat kopisten, tuli nopeasti huomattua, että puin taas liikaa vaatetta päälle. Aurinko porottaa niskaasi näin korkealla todella voimakkaasti, joten pärjäät yllättävän vähällä vaatetuksella. Aurinkorasva, aurinkolasit ja jokin päähine ovat kuitenkin elintärkeitä.

Alkumatka on todella helppo, vaikka hengästytkin nopeammin, ja Jukan kanssa jo mietimme, ollaanko myö näin hyvin sopeuduttu vai ovatko kaikki muut liioitelleet vaelluksen rankkuutta? Täällä on myös mahdollista hypätä hevosen selkään (lisämaksusta totta kai) ja hevosella ratsastaa ylös asti, jos omat voimat eivät riitä.

Matkan varrella on levähdyspaikkoja ja vessoja (1 sole per käynti) enemmän kuin riittävästi (varaudu kuitenkin omalla vessapaperilla varmuuden vuoksi) joten kiire ei missään tapauksessa ole. Kun tie alkoi selkeästi viettää enemmän ylöspäin, Ruben sanoi, että nyt kaikki voisivat mennä omaa tahtiaan, sillä joukossa on luonnollisesti erikuntoisia ihmisiä. Mukana oli myös toinen opas, joka tulisi nopeampien kanssa ylös ja Ruben jäisi pitämään perää.

Kauhukuvat maassa makaamisesta väistyivät, kun huomasimme Jukan kanssa olevamme sittenkin suht nopeita! Kolmestaan toisen oppaan kanssa kapusimme ylöspäin. Kun täällä viimeisen, raskaimman, osion juurella katsot niska kenossa ylös ja näet, millainen etappi sinnuu vielä odottaa, tajuat, etteivät muut olleet liioitelleet. Tämä osio oli todella rankka. Pidimme usein lyhyitä taukoja, jotta syke taas tasoittuisi, ja sitten jatkoimme heti matkaa, etteivät lihakset kylmenisi liikaa.

Olimme onneksi lähteneet aikaisin liikenteeseen, jotta välttyisimme suurimmilta ihmismassoilta, mutta täällä ihmisiä alkoi olla selkeästi enemmän. Yllättävää oli, että itse asiassa saavut Rainbow Mountainin kohdalle jo toiseksi viimeisella etapilla, mutta vuoren sateenkaarivärit erottuvat paremmin kaikista korkeimmassa kohdassa, joten oikeastaan kaikki kiipeävät vielä viimeisen osion.

Tässä se nyt vihdoin on – Rainbow Mountain!

Täällä tuulee ihan pirusti! Vuori ja sen värit ovat kyllä komean näköiset, mutta pakko sanoa, että tässä vaiheessa olet enemmän kikseissä siitä, että pääsit ylös asti! Lisäksi toisella puolella oleva vuorijono lumisine huippuineen on myös niin komea näky, että jättää jopa sateenkaarivärit varjoonsa. Ihmisten määrä on jäätävä, ja onneksi täällä suositellaankin olevan maksimissaan puoli tuntia – huippu on nimittäin 5036 metrissä.

Näetkö kuvassa vaeltavan ihmisvirran?
Huipulla oli myös tämä karvakaveri!
Ihmisiä parveilee täällä todella paljon varsinkin puolenpäivän jälkeen.

Olimme sen verran nopeita, että Ruben ehdotti meille kapuamista viereiselle vuorelle katselemaan näkymiä Valle Rojoon eli punaiseen laaksoon sateenkaarivuoren vieressä. Pääsymaksu olisi vain 10 solea per henkilö (päälle 2 euroa) ja voisimme sen kautta kävellä takaisin aloituspaikalle, missä kokoontuisimme lopuksi ryhmän kanssa. Hetken mietimme, jaksaisimmeko, mutta uteliaisuus voitti hengästyneen olon ja menimme.

Onneksi.

Tämä kohde oli jopa hienompi kuin sateenkaarivuori! Näimme vain kourallisen ihmisiä verrattuna siihen täältä ylhäältä katsottuna muurahaismaiseen ihmisvanaan, joka vaelsi vieressä sateenkaaren perässä, ja näkymä punaiseen laaksoon oli mieletön! Tänne tehdään kuulemma myös erillisiä omia vaelluksia.

Punainen laakso oli todellakin kipuamisen arvoinen!
5069 metrissä.
Vaelluksen jälkeen lounas maistui santsikierroksineen! 😀

Voisi luulla, ettei enää jännitä, mutta…

Nyt oli tehty kaikki, mitä voidaan valmistautuaksemme Salkantayta varten, joten alkoi vain piinallinen odottaminen. Sillä vaikka Salkantayta ei tarvitse varata jopa puolta vuotta aiemmin niin kuin klassista Inca Trailia, ei näitäkään vaelluksia ihan joka päivä lähde.

Rainbow Mountainin jälkeen olisi neljä päivää ennen lähtöä, jolloin ehtii sopivasti jännittää sitä, että vaelluskenkien nauhat katkeavat, nilkka nyrjähtää Cuscon kapeilla mukulakivikaduilla ja että saa yhtäkkiä kuumetaudin kun kekkuloi yöllä kotiin ilman kaulaliinaa. On myös mahdollista, että naapurin hullu koira (ilman hihnaa lisäisinkö) hyökkää kimppuun kantamiesi juustosämpylöiden toivossa.

Cuscon kotikatu pian taakse jää…

Reissun puoliväli lipesi jo käsistä, mutta nyt edessä olisi reissun pääkohde. Seuraava postaus onkin täynnä verta, hikeä ja jonkun toisen rakkuloita. Okei, ehkä siihen mahtuu myös muutama maisema ja ruokaöverit 😀

Jaksaa, ei jaksa, jaksaa?
Lappu

2 Replies to “Aarre löytyikin sateenkaaren vierestä – tervetuloa Cuscoon!”

  1. Moi Laura. Titicaca-järven suht rauhallisen menon jälkeen olemmekin taas todistamassa mitä ihmeellisimpiä vuorien värejä ja todella hyvää kuntoa vaativia vaelluksia. Mutta onneksi löytyy myös tanssia ja illanviettoa. Niin ja jännitystä odotellessa teidän Salkantay-vaellusta.
    Eli sitä odotellessa halauksin tarja ja harri

    Liked by 1 henkilö

    1. Moi Tarja! Oli se kyllä hyvä käydä harjoittelemassa Salkantayta varten, ettei kunto lopu kesken! 😀 Odotan kyllä innolla sitä, kun pääsen naputtelemaan Salkantaysta, oli se sen verran huikea reissu! Terkkuja sinnekin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: