Uneton La Pazissa osa 1: rauhaton kaupunki salpaa hengityksesi monellakin tavalla

Scroll down to content

Nyt kaikille pubivisailijoille nippelitietoa: Bolivian nimellinen pääkaupunki on itse asiassa Sucre, La Paz on vain hallinnollinen. La Paz on kuitenkin virallisesti maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki, sillä tämä suloinen sekamelska sijaitsee noin 3 600 metrin korkeudessa läntisessä Boliviassa. Jos et ole oleskellut korkeuksissa ennen La Paziin saapumista, siulle voi hyvinkin tulla korkeuspahoinvointia. Onneksi myö oltiin jo totuttauduttu, mutta siltikin ylämäet hengästyttivät tavallista nopeammin ja pää oli välillä kipeä.

Olin jotenkin jännittänyt ja odottanut tätä kaupunkia pitkään, joten kun saavuimme Cochabamban kaupunkiin, välietappiimme kohti La Pazia, odotin vain, että päivät menisivät ohi. Cochabambassa oli tarkoitus vain levähtää ja pestä pyykkiä, mutta totta kai miun levottomat jalat halusivat vaellella myös kaupungilla ja katsella, olisiko täällä jotain muistelemisen arvoista.

Cochabamban Plaza Colón.
Plaza 14 de Septiembre.
Hauska Drive-In ”Alko”! 😀

Tästä faktasta Cochabamba on ylpeä

Kaikki tietävät Rio de Janeiron Kristus Vapahtaja -patsaan, jonka juurella olen itsekin saanut ihastella Rion upeita maisemia päälle kolme vuotta sitten. Patsaan huikea koko ja sijainti Corcovadovuoren huipulla antaa mielikuvan, että se olisi korkein koko Etelä-Amerikassa.

Ei suinkaan! Cochabamban asukkaat tai siellä vierailleet ovat innokkaita korjaamaan, että itse asiassa Cochabamban Cristo de la Concordia -patsas on kaikista korkein! Parilla metrillä on väliä! 😀 Kun tämä kokomittelö on saatu päätökseen ja olet saapunut Cochabamban San Pedro -kukkulalle patsasta tiirailemaan, tulet silti tulokseen, että tämän kamppailun Rio voittaa helposti. Patsas ja kukkula ovat silti näkemisen arvoisia, jos Cochabambassa piipahdat, ihan vain kaupunkinäkymien vuoksi.

Cristo de la Concordia.

Mitä yhteistä on La Pazilla ja Chilen Valparaísolla?

Jos saavut La Paziin lentäen, niin kuin myö, saatat erehtyä kuvittelemaan taksissa matkalla majapaikkaasi, niin kuin myö, että saavuit heti La Paziin. La Pazin lentokenttä ei kuitenkaan sijaitse itse kaupungissa vaan El Altossa, La Pazin naapurikaupungissa, joka sijaitsee ylängöllä ympäröiden pääkaupunkia.

El Alto on köyhä naapurikunta, jonka rakennukset jatkuvat lentokentältä aina La Pazia ympäröiville rinteille, joiden sokkeloisten katujen kautta taksi kuljettaa sinut alas La Pazin kaupunkiin, jonka kaduilla kohoaa korkeita kerrostaloja merkiten kaupungin keskustan.

El Alto.
Alhaalla näkyy kaupungin keskustaa. La Pazin horisonttia komistaa Illimani-vuoren luminen huippu.

Kaupungin rakenne muistuttaa Chilen rannikkokaupunkia Valparaísoa, jonka senkin kaupungin sisällä tuntuu olevan kaksi kaupunkia; itse keskusta alhaalla ja toinen osio ylhäällä vuorien/kukkuloiden rinteillä. Erona toki se, että Valparaísossa nämä osiot ovat samaa kaupunkia, kun taas La Pazissa ylhäällä rinteillä kohoavat rakennukset kuuluvat El Altoon. Taksin takapenkiltä noustessamme kadulle saimme niskat kenossa katsella ylös kerrostalomme ikkunoihin ja todeta, että valitsimme majapaikan varmaan yhdestä kaupungin parhaimmista paikoista. Sijainti oli täydellinen. Kuinka kauan La Paz jaksaisikaan meitä viihdyttää?

Miksi tämä kaaos rauhoittaa?

On ironista, että La Paz, joka tarkoittaa rauhaa, on todella rauhaton ja kaaosmainen. Joka puolella on kauhea hälinä, kadut ovat täynnä katuruokakojuja ja kengänkiillottajia, ja varsinkin iltapäiväruuhka on oma nähtävyytensä – jos siis seuraat sitä ulkopuolelta etkä kulkuvälineen sisältä.

Kaupunki on täynnä ”Microja” eli minibusseja, joiden tuulilasissa on merkittynä bussin reitti/reitit, ja nämä Microt pysähtyvät huitomalla, ei suinkaan tietyillä pysäkeillä. Näitä Microja on ruuhka-aikaan kymmeniä ja taas kymmeniä peräkkäin ja ristikkäin eikä mikään liiku mihinkään. Suosittelen siis kävelemistä Micron sijaan, vaikka tunnelma näiden sisällä voisi olla oma paikallinen kokemuksensa.

Bolivialainen Micro.

Minne tahansa katsotkin, näet ruokaa. Kanaravintoloita (joiden lukumäärä ja eri pikaruokaketjujen nimien määrä vain vilisee silmissä), salteñaksia (bolivialainen suolainen leivonnainen erilaisilla täytteillä), kioskeja välipaloineen, pähkinä- ja popcorn-myyjiä ja suklaapatukoita roikkumassa ties mistä. Hän, joka kehtaa sanoa, että Euroopassa on liikaa ruokaa koko ajan saatavilla, ei ole ikinä reissannut Latinalaisessa Amerikassa.

Toisaalta, La Pazissa jos missä on helppoa täyttää oma ruokaympyrä hedelmillä ja kasviksilla; muun muassa Mercado Rodriguez -nimisellä markkina-alueella on näitä terveyskojuja kymmenittäin, ja saat jäätävän määrän herkkuja pikkurahalla. Toki hintaan tulee gringolisä, mutta halpaa se on silti.

Mercado Rodriguez.

Muihinkin kauppakojuihin on mahdotonta olla törmäämättä; kojuja on silmänkantamattomiin ja tulet väkisinkin miettineeksi, että Cholitat (bolivialaiseen perinnepukuun pukeutuneet naiset) ovat mielettömän ahkeraa porukkaa – nämä kojut ovat avoinna aamusta iltaan ja ne pitää myös purkaa yön ajaksi. Toki myynti ja asiakaspalvelu on Boliviassa sitä, että paikalliset istuvat kojujensa edessä näpläillen kännykkäänsä tai kutoen sukkaa/neuletta/hattua, mutta ainakaan he eivät tule tyrkyttämään sinulle mitään. Siitä jos mistä suomalainen tykkää! 🙂

Kaikki tämä kaaos, meteli ja ihmisten määrä kuitenkin rauhoittaa tietyllä tavalla ja on vain mielenkiintoista. Päiväsaikaan siis. Ehkä ulkoapäin tuleva hälinä hiljentää sisällä vellovien eri tunteiden sekamelskan tai ainakin laittaa niitä mittasuhteisiinsa? Tämä siis miun mielipide, ja uskon, että moni on eri mieltä 😀

Ehkä se johtuu siitä, että olen pienemmästä kaupungista kotoisin (vaikkei Joensuu todellakaan mikään tuppukylä olekaan) ja siksi aina, kun olen suurkaupungissa, on hauskaa seurata sen meininkiä ja kaikkea, mitä on tarjolla. Suurkaupungissa voit ns. ”hukkua” ihmisvirtaan, kävellä sen keskellä kuitenkaan itse kiirehtimättä ja nähdä vaikka mitä uutta. Ja varsinkin näin vaaleana länkkärinä täällä päin maailmaa olet silmätikkuna pienissä kaupungeissa ja kylissä, kun taas esimerkiksi La Pazissa saat olla enemmän rauhassa tuijotuksilta – ihmiset ovat vierailijoihin tottuneet.

Jo ensimmäisenä päivänä kaupungilla vaellellessa sanoin Jukalle, että mie haluaisin pidentää meidän majoitusta. Olimme varanneet Airbnb-majoituksen viikoksi, mutta onneksi asuntomme oli vapaana, joten varasimme sen lopulta 10 päiväksi. Tämän vuoksi olen jakanut La Pazin ja sen ympäristön seikkailut kahteen osaan, jotten venytä lukijoideni keskittymiskykyä äärirajoille 🙂

La Pazin oma ”metro” lennättää sinua kaupungin yllä

La Pazissa ei ole varsinaista metrojärjestelmää, mutta miun mielestä samankaltainen mutta jopa hauskempi Mi Teleférico -gondolihissijärjestelmä! Nämä hissit kulkevat kaupungin yllä aina El Altoon asti, ja jokaisella reitillä on oma värinsä. Meidän Airbnb-isäntä antoi meille käyttöön Teleférico-kortin, jolle ladataan arvoa mm. hissien asemilla ja samaa korttia käytimme molemmat, maksoimme sillä siis kaksi kertaa.

Oranssin linjan Teleférico-asema.

Kortilla yksi matka kustansi 3 bolivianosta eli hieman alle 40 senttiä. En tiedä, paljon yhdensuuntainen matka kustantaa ilman korttia, mutta toki näitä lippuja voi ostaa automaateista ilman korttiakin. Miun mielestä aika halpaa lystiä, sillä yläilmoista on mielettömät maisemat kaupungin eri puolille, ja pääset kävelemättä ylös El Altoon; usko minnuu, et halua tehdä tuota matkaa kävellen.

Etelä-Amerikan suurimmilla markkinoilla voit nähdä parantajan työssään

El Altossa kävimme yhtenä torstaina, kun siellä on kuulemma koko Etelä-Amerikan suurimmat markkinat! Nämä markkinat ovat aina torstaisin ja sunnuntaisin. Täällä viettää helposti iltapäivän vaeltelemalla satojen kojujen välissä, ja täältä löydät AIVAN kaikkea aina autojen osista meikkeihin ja vaatteista hedelmiin. Ruokakojuja on myös joka puolella (kokeile omalla vastuulla!) ja voit myös bongata Cholitan työntelemässä vaunua, jossa on läpinäkyvässä boksissa mehiläisiä, mehiläiskennoja ja taatusti tuoretta hunajaa!

Matkalla ylös El Alton markkinoille voit nähdä tämän mielettömän barrion!
El Alton markkinoiden tarjontaa.

Boliviassa uskotaan vahvasti yliluonnollisiin voimiin, tai ainakin näin niitä itse ateistina kuvailen. Paikalliset hakeutuvat Yatirien, parantajien/shamaanien, pakeille kun he tarvitsevat onnea, vaurautta, terveyttä tai jopa kirouksia Äiti Maalta eli Pachamamalta. Nämä Yatirit käyttävät erilaisia esineitä ja symboleja rituaaleihinsa, ja nämä rituaalit merkitsevät paikallisille paljon.

Illimani-vuori, Teleférico ja Yatiri samassa kuvassa. Perinteet ja nykyaika kohtaavat.

Siksi, jos tulet El Alton markkinoille ja suuntaat vasemmalle Teleférico-hissiasemalta (punainen linja), älä ota kameraa ainakaan suurieleisesti esiin jos/kun näet näitä rituaaleja omin silmin. Rivi värillisiä mökkejä seurailee markkinoiden reunustaa ja niiden edessä on nuotioita. Joidenkin mökkien ovet ovat auki ja kauempaakin voit nähdä ikään kuin Yatirien omia ”toimistoja”. Jukka otti salamyhkäisesti kuvan kauempaa markkinoiden suojista – lähemmäs emme tohtineet mennä pälyilemään.

Täydellinen sijainti ei takaa rauhaisia öitä

La Pazissa majoitusta valittaessa tulee valita hyvän sijainnin tai rauhaisien öiden väliltä. Molempia et tule saamaan ilman, että budjettisi paukkuu yli hienoissa, kenties äänieristetyissä hotelleissa.

Kaupungin valot iltaisin ❤

La Pazissa tapahtuu koko ajan jotain, ja bolivialaiseen tyyliin lakkoillaan, osoitetaan mieltä ja paukutetaan rumpuja – iltaan asti. Tässä välissä muistutan, että Boliviassa matkustettaessa kannattaa pitää mielessä, että tietukkoja ja lakkoja on usein ja se saattaa vaikuttaa liikenteeseen ja siten matkasuunnitelmiisi. Kuitenkin, La Pazissa meidänkin talon takana oli jokin konsertti menossa harva se ilta (ainakin kovaa musiikkia kuului) ja ikkunamme olivat yhden suuren tien puolella.

Tämä oli kuitenkin mainittu Airbnb:ssä, joten ei se mitään, mutta liikenteen melu kuului makkariin yöhön asti. Pikkutunneille se hiljeni hieman, kunnes taas kuuden aikaan alkoi uudelleen. Vaikka meillä olivatkin korvatulpat käytössä, se ei aina auttanut. Olimme asunnossa sen verran kauan, että asiaan alkoi tottumaan, mutta herkkäuniselle asunto olisi ollut todella väsyttävä. Toisaalta, kauempana kaikkialle olisi ollut pidempi matka. Choose your battle!

Pro tip: älä hanki krapulaa 3 600 metrissä!

Totta kai meidän piti päästä salsaamaan La Pazissa! Löysimme klubin, jossa olisi salsamusiikkia, ja paikka olikin oikein mainio; päästivät sisään vaikkei miulla ollut henkkareita mukana (ensimmäinen kerta kun niitä ulkomailla kysytään!) ja tunnelma oli klubilla hyvä. Ehdimme tanssia muutamia biisejä, kunnes musiikki lopulta muuttui lattareiden listahiteiksi ja oli aika vaihtaa maisemaa.

Petolliset paikalliset Daiquirit 😀

Olimme lukeneet Golden Classics -nimisestä klubista, jossa soitettaisiin vain 60-, 70-, 80- ja 90-lukujen hittejä! Päätimme, että nyt salsa vaihtuisi muihin tansseihin ja kävelimme klubille. Kyseessä oli kunnon wanhan ajan disko! Koska oli torstai, oli melko rauhallista ja aluksi vain katselimme ruuduilta vanhoja musiikkivideoita ja siemailimme todella maukkaita caipirinhoja.

Golden Classics!

Lopulta päädyimme tanssimaan hiki hatussa monta tuntia, ja aika lailla juuri ennen lähtöämme yksi paikallinen pariskunta tuli juttusille, ja nainen varsinkin oli oikein innokas tutustumaan ja kutsui jopa kotiinsa syömään joku ilta! Annoin hänelle numeroni siltä varalta, että näkisimme tulevana lauantaina, kun lähtisimme uudelleen tanssimaan.
Onneksi kotiin oli suht lyhyt matka kävellä ❤

Seuraavana aamuna heräsin Armageddon-darraan, niin kuin rakas pikkuveljeni sitä kutsuu 😀 Koska kaikki aina rakastavat muiden darratarinoita (eikö muka?), kerron, että aika lailla koko päivä meni keskittyessä siihen, etteivät edellisillan herkut tule hissillä ylös, ja Jukan tuomat kuulemma nopeasti imeytyvät RAPIDO-päänsärkytabletit olivat kovassa käytössä. Subway auttoi onneksi hieman. Tulimme molemmat tulokseen, että täällä drinkit ovat aina tuplana, joten matkaaja, pidä varasi ja hillitse janoasi! 😀 Korkeus myös voi pahentaa oloja, mikä tuli nyt todistetuksi faktaksi. Tanssilattialla hikoilu vielä päälle niin avot. Tämä gringa taitaa olla täällä kevytsarjalainen.

Lisäksi koko viikonloppuna paikallisesta naisesta ei kuulunut mitään. Jouduinko juuri ghostauksen uhriksi?

Mitä tapahtuu 2. osassa?

Kakkososassa käydään La Pazin vankilan porteilla, koka(iini)museossa ja hautausmaalla, eli takuulla piristävää, viatonta ja iloista settiä tiedossa! 😀 Jotta pysyttäisiin samassa positiivisessa teemassa, kerron myös maastopyöräilystäni Death Roadilla, Kuoleman tiellä eli ”Maailman vaarallisimmalla tiellä”, mikä oli osasyy unettomiin öihini La Pazissa!

Alamäkipyöräilyä suoraan epämukavuusalueelle, jälleen kerran!
Lappu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: