Saltassa lompakko pääsi lomalle – 10 päivän reissutauko

Scroll down to content

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka pidemmällä reissulla pitää ottaa niin sanotusti lomaa lomasta, että pysyy järjissään ja voimissaan. Tätä taipaletta en kutsuisi tosin koko ajalta niinkään lomaksi, mutta kuitenkin, välillä on vain pakko päästä helpolla ja relata jatkuvan miettimisen sijaan.

Reissutauko olisi tässä tilanteessa parempi sana. Ollaan päätetty, että tasaisin väliajoin ollaan jossain kaupungissa pidempään ja vain ollaan. Ei jokapäiväistä nähtävyyksien katselua, ei tiedon etsimistä netistä, ei seuraavan päivän tai viikon suunnittelua, ei jatkuvaa kyselyä, miten mikäkin toimii. Se on tosi rentouttavaa! Varsinkin sellaisten kohteiden kuin Atacama jälkeen, kun olet ihan puhki ja ähky kaikkea ihmeellistä, mitä olet juuri saanut nähdä ja kokea!

Reissutauko on myös tarpeellinen ja sanoisin jopa että pakollinen, jos haluat näin pitkästä matkasta nauttia ja muistaa jotain. Ollaan Jukan kanssa puhuttu paljon siitä, miten paljon voimia esimerkiksi road tripit vie (ne vaativat aina enemmän selvittelyä ja suunnittelua) ja muidenkin ”isojen” kohteiden koluaminen läpi kuluttaa. Jotta niistä voi nauttia joka solullaan, jotta koko kehosi ja mielesi voi ottaa ne vastaan, sinun tulee olla levännyt. Mie haluan ainakin muistaa myös sen fiiliksen minkä joku maisema tai kokemus antoi ja miltä se tuntui, en pelkästään sitä, että oli jossain paikassa fyysisesti. Mie en halua, että nämä paikat ja kokemukset tulevat koettavaksi kuin liukuhihnalta. Mie haluan, että mie muistan aistinelävästi, miten Valle de la Lunan kuuma hiekka upotti ja nilkoissa poltti ja miten vahvasti El Tation geysirit haisivat keitetyiltä kananmunilta.

Road tripit ovat mahtavia mutta vievät myös voimia.

Pelkoa ja rumpujen pärinää – on aika laskea toisen reissukuukauden menot

Meillä tuli Atacaman aavikolla Chilessä kaksi kuukautta reissua täyteen, mutta laskemme budjetit kalenterikuukausittain, joten kun vappuna saavuimme Chilestä pohjois-Argentiinaan Saltan kaupunkiin, oli edessä huhtikuun budjetin laskeminen.

Tämähän herätti meissä suorastaan pelkoa, sillä huhtikuussa olimme kalliissa Chilessä, olimme vuokranneet auton kahdesti, lentäneet kerran ja maksettu myös pidempi bussimatka kaksi kertaa. Lisäksi oli kaikki Atacaman nähtävyydet. Tiesimme, että nyt budjetti läikkyi yli ja pahasti. Meillä on siis yhteensä 2000 euron budjetti / kuukausi, jossa pitäisi yrittää pysyä.

Miten kävi? Alla huhtikuun menot:

– Asuminen: 704 € (n. 30 %)
– Ruoka ja juoma (+ muut pakolliset käyttötavarat): 787 € (n. 34 %)
– Matkustus: 635 € (n. 27 %)
– Elämykset, huvittelut & kuntoilu: 213 € (n. 9 %)

Yhteensä: 2339 €

Eli, ylihän se läikkyi, muttei niin pahasti! Olimme itse asiassa varmoja, että budjetti ylittyisi vähintään 500 eurolla, joten olimme jopa vähän huojentuneita. Mutta, fakta on kuitenkin se, että seuraava kuukausi, kuukaudet, on mentävä budjetin sallimissa rajoissa tai on vaara, että Suomeen on palattava ennen pikkujoulukautta.

Harha-askeleita Bachata-tunnilla

Kun et tee kokopäivätöitä (tai töitä ensinkään), tajuat, kuinka paljon vuorokaudessa niitä tunteja kuitenkin on. Eli nukkumisen, pitkien aamukahvihetkien ja chillailun lisäksi ehdit halutessasi muutakin tehdä! Ei siis toki kannata liioitella, mutta kun halusimme jotain aktiviteettia, päätimme mennä Saltan kaupungissa (korostan kaupunkia, koska Salta on myös provinssi Argentiinassa) Bachata-tunnille. Kertauksena (mainitsin tästä jo blogissa aiemmin), että Bachata on siis Dominikaanisesta tasavallasta lähtöisin oleva (pari)tanssi.

Odotellaan tunnin alkamista.

Olemme käyneet yhden Bachata-tiiviskurssin Helsingissä tammikuussa, ja se oli sen verran hauskaa ja musiikki parempaa kuin salsassa, että ajattelimme, että tähän tanssiin olisi hauska perehtyä lisää sitten Suomessa. Mutta, mitä jos ennen sitä kävisi ottamassa vähän lisää opetusta jo täällä, siinähän voisi oppia jotain!

BIG mistake.

Ainakin se tanssitunti, jossa me kävimme, oli aikalailla ajanhukkaa. Tai no, miusta se oli kyllä hauska kokemuksena ja on kiva nähdä täällä paikallisten tapaa harrastaa, mutta mitään tunnilla en oikeastaan oppinut. Niin kuin Buenos Airesissa tangotunnilla, niin täälläkin keskityttiin vain jonkun kuvion opetteluun, ei esimerkiksi perusaskeleisiin tai seuraamisen ja viemisen opetteluun, vaikka kyseessä oli aloittelijoille suunnattu tunti. Salsatunneille voisin vielä reissussa lähteä, koska sitä osaa jo paremmin, mutta eiköhän jätetä Bachatat Suomen maan kamaralle.

Salon Manolo -tanssikoulu ei oikein vakuuttanut.

Olenko Argentiinassa vai sittenkin Espanjassa?

Salta on siis Saltan provinssin pääkaupunki ja sijaitsee pohjois-Argentiinassa, tarkemmin sanottuna maan luoteisosissa. Buenos Airesin jälkeen kaupungit, joita olemme matkan varrella nähneet, eivät ole tehneet ihmeellistä vaikutusta, sillä arkkitehtuuri on vaatimatonta, samantyylistä kaikkialla ja välillä vastaan on tullut jopa todella likaisia ja heitteille jätettyjä kaupunginosia.

Värikkäästi maalatut liikkeet lähellä meidän kotikatua.

Etelä-Amerikka on kuuluisa ennen kaikkea luontokohteistaan, joten siksi en kaupungeilta myöskään paljoa odottanut. Luonto on se, miksi tänne halusin. Mutta Salta yllätti! Kaupungissa on (lähialueet huomioiden) noin 600 000 asukasta, mutta itse kaupungin keskusta on melko pieni. Se on kuitenkin viihtyisä, sillä siellä täällä on puistoja – suurimpina mainittakoon Plaza 9 de Julio sekä Plaza Gral. Don Martin Miguel de Guemes – ja arkkitehtuuri on eurooppalaistyylistä. Monet sanovatkin, että Salta muistuttaa Espanjan Andalusian alueen kaupunkeja. Lisäksi kadut eivät ole täynnä roskia ja sinulle tulee täällä kaikenkaikkiaan viihtyisä olo. Itse myös tykkäsin, kun keskustassa oli kävelykadulla ulkoilmamarkkinat, joissa oli myynnissä kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja iltaisin kadut täyttyivät myös katuruokakojuista.

Takana näkyy Cerro San Bernardo -vuori.
Catedral Basílica de Salta.
Plaza Gral. Don Martin Miguel de Guemes.

Kävimme yhtenä iltana tanssimassa yhdellä salsaklubilla, mutta varsinkin Santiagon Maestra Vidan jälkeen tämä klubi oli aikalailla pettymys, ja lisäksi siellä soitettiin enemmän Bachataa kuin Salsaa, joten emme päässeet niin paljoa myöskään tanssimaan. Bachata on kuulemma täällä kovassa huudossa; kenties Salsa ajatellaan jo vanhemman väen tanssina? Illassa oli kuitenkin huvittavaa se, että samalla klubilla tapasimme kaksi samalla Bachata-tunnilla ollutta henkilöä; Salta taitaa tosiaan olla pieni! 🙂

Ihana Yamila ja päivävaellus norsuvuorelle

Asuimme nämä 10 päivää Saltassa Yamilan luona lähellä kaupungin keskustaa hänen kaksiossaan, jonka olohuone oli meille varattu. Tilaa oli olohuoneessa hyvin – sängyn lisäksi meillä oli ruokapöytä ja tuolit – ja käytössämme oli myös asunnon parveke. Sitä tosin emme oikein käyttäneet, sillä ilma oli sen verran viileä, eikä aurinko parvekkeelle paistanut.

Tämä majoitus oli todellinen löytö Airbnb:stä! Yamila on niiiiin hurmaava tyyppi ja tavattoman avulias; hänellä oli meille vaikka minkälaisia suosituksia ja ehdotuksia kaupungin nähtävyyksien varalle, ja hän oli tavoitettavissa helposti, jos lisäkysymyksiä ilmeni. Hänen naurunsa on myös niin tarttuva, että sitä ajatellessa tulee heti hyvälle tuulelle!

Alto Noa -ostoskeskus löytyi asunnon läheltä.

Yamila opiskelee töiden ohella vaeltamisesta ja vuorikiipeilystä, ja kutsui meidät hänen ja hänen kaverinsa Ezen kanssa päivävaellukselle Cerro Elefante -nimiselle vuorelle San Lorenzon kylään Saltan viereen. Totta kai lähdimme mukaan!

Reitin lähtöpaikalta.
Yamila, jaksaa, jaksaa! 😀

Päivävaellus oli tosi hauska, varsinkin kun pääsi viettämään aikaa heidän kanssaan, ja näkemään tämän kylän ja uuden luontokohteen, jonne emme takuulla olisi löytäneet ilman Yamilaa ja Ezeä. Nousu Cerro Elefantelle oli aika jyrkkä, mutta näkymät vuoren päältä palkitsivat! Huipulla oli myös paikallinen mies, joka oli juuri tekemässä valmisteluja riippuliitoaan varten.

Huipulla kaikki yhes koos!
Alastulomatkalla nämä tuli vastaan!
Eteen tupsahti myös musta härkä!
Lopuksi ansaitusti pitsalle ja bisselle!

Yksi tämän reissun parhaita puolia on juuri ne hetket, kun tutustut paikallisiin tai ei-niin-paikallisiin uusiin ihmisiin ja pääset vaihtamaan ajatuksia, ja kokemaan asioita, joita et yksin välttämättä edes tajuaisi alkaa etsiä!

Sydämentykytyksiä hämähäkkivuorella

Toukokuun ensimmäiset 10 päivää antoivat mahtavan startin uudelle budjettikuukaudelle, sillä majoituksen edullisuus (11 euroa / yö) ja reissutauko olivat silkkaa säästöä. Kaikki mitä teimme, oli edullista tai ilmaista. Kaupungissa oleskelussa on myös se hyvä puoli, että pääsee taas salille treenailemaan ja vahvistamaan jalkoja taas uusia vaelluksia varten.

Viimeisinä Salta-päivinä kävimme salin lisäksi treenaamassa reisiä myös Cerro San Bernardo -vuorella, joka sijaitsee kaupungin keskustan läheisyydessä. Huipulle pääsee myös vaijerihissillä (hinta on 200 pesoa per henkilö yhteen suuntaan eli noin 4 euroa) mutta päätimme lenkkeillä ylös ja tulla hissillä alas.

Ylös ylös.

Cerro San Bernardo voisi hyvin olla toiselta nimeltään hämähäkkivuori, sillä koko reitin varrella on tien molemmilla puolilla puita ja puskia, jotka ovat täynnä jäätävän kokoisia hämähäkkejä! Toki sekä pienempiä että isompia, mutta ne isoimmat saivat jopa Jukan siirtymään hieman kauemmas.

HYI.

Miehän kuljin koko matkan keskellä tietä väistellen autoja aina tasaisin väliajoin ja välillä kipitin kumarassa eteenpäin, kun pisimmät oksat ulottuivat tielle asti ja hämikset roikkuivat pään yllä seiteissään. Hyi helkkari! Jukka jo nauroi, että ollaankohan myö sinne Amatsonille oikeasti menossa, kun jo täällä meno on tällaista 😀

TÄRKEÄ vinkki, jonka saimme Yamilalta: ÄLÄ missään tapauksessa kapua vuorelle portaita pitkin, vaan etsi tien aloituskohta ja mene tietä pitkin. Hämähäkkitilanne portaissa on kuulemma vielä pahempi!

Tie kutsuu taas! Edessä autoreissu Etelä-Saltaan

Koska Saltan provinssi on kuulemma vielä suurelle yleisölle suht tuntematon helmi, päätimme, että Etelä-Saltan Cafayaten kylä ja kuulemma huikea Quebrada de las Conchas -laakso oli nähtävä! Parhaiten tämä onnistuisi omalla autolla, joten vuokrasimme taas auton 4 vuorokaudeksi sekä majoituksen koko ajaksi Cafayaten kylästä, josta käsin tutustuisimme alueeseen.

Salta, olit rentouttava, mutta nyt on katseet suunnattu jo eteenpäin! 🙂

Seuraava postaus onkin todennäköisesti suurimmalta osin kuvien juhlaa, sillä laakso oli todellakin kaikkea sitä, mitä meille kehuttiin! Ei tällaisia maisemia vain voi olla olemassa!

Nyt on taas energiaa automatkalle,
Lappu

2 Replies to “Saltassa lompakko pääsi lomalle – 10 päivän reissutauko”

  1. Ihana kuulla taas teijän seikkailuista 😊 Tekee varmasti hyvää välillä hengähtää. Ja kuinka arkipäivää, ”eteen tupsahti myös musta härkä!”. 😜 Perus härkä!

    Liked by 1 henkilö

  2. Kyllä, pitää välillä pysähtyä, jotta osaa taas arvostaa kaikkea uutta mitä näkee! 🙂 Ja hahah joo, vaikka se härkä olikin aika säyseä niin pikkasen kyllä säikähin kun se vaan tupsahti eteen! 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: