Valparaísossa treenaat reisiäsi ja uppoudut katutaiteeseen

Scroll down to content

Arvaa mistä tiedät, ettet sittenkään ottanut liikaa viiniä edellisiltana salsakapakassa? Siitä, että pääsit Valparaísossa hengissä cerrossa sijaitsevaan majoitukseesi kävellen ja kantaen vielä kauppakasseja. Postauksen kuvista selviää, miksi tämä oli dagen efterinä uroteko.

Kahteen osaan pilkottu kaupunki

Valparaíson bussiasema, joka tulee siulle tutuksi, jos kaupungissa vierailet, on keskellä kaupunkia, mutta ei sittenkään. Se on keskellä ”plania” (Plan), joka tarkoittaa kaupungin alaosaa, pääaluetta, joka mutkittelee pitkin rantaa johtaen aina satamaan asti, ja jossa sijaitsevat suurin osa ruokakaupoista ja lisäksi kaikki muut liikkeet, ravintolat, baarit ja virastorakennukset.

Plan.
Näkymää cerroilta.

Ja sitten. Sitten ovat kaupungin ”cerrot”. Nämä vuoret/mäet, joita on Valparaísossa yhden tiedon mukaan jopa 42 kappaletta, muodostavat kaupungin toisen alueen, joka on jaettu karkeasti paikallisten asuinalueiksi ja sitten turistialueeksi, jossa ovat hotellit. Mainitsin, että yhden tiedon mukaan siksi, että siitä, montako vuorta/mäkeä kaupungissa täsmälleen on, ei ole tarkkaa tietoa. Vuoria on nimetty eri tavoin, mikä on vaikuttanut kokonaislukumäärään, ja vaikka kaupunki listattiin yhdeksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi jo vuonna 2003, asiasta ei siltikään olla saatu vielä varmuutta. Mutta kiirettäkö tuolla.

Saavuttuamme tänne Tyynen valtameren rannalle satamakaupunkiin, paljoa emme majoitukseltamme odottaneet hinnalla 15 euroa / yö, mutta toisin kävi! Airbnb-majoituksemme oli Florida-nimisessä cerrossa ja näkymät sekä talosta että varsinkin huoneestamme olivat aivan mielettömät! Talo oli todella hurmaava hippitalo täynnä maalauksia ja kirjoja. Isäntämme Paco ja Ximena (jonka käsialaa taulut olivat) ovat myös aivan huipputyyppejä ja heidän talossaan pystyi todella olemaan kuin kotonaan – asiaa edesauttoivat heidän suloiset lemmikkinsä; koira Negro ja kissat Julie, Cookie ja Capi. Varsinkin Julie viihtyi huoneessamme varsin hyvin ja halusi koko ajan tulla syliin.

Kuvassa näkyvässä sinivihreässä talossa oli majoituksemme.
Mikä näkymä huoneemme ikkunasta! Auringonlaskut ❤
Olohuoneesta näki kauas merelle asti.

Paco oli siinäkin mielessä erikoistapaus, että hän osasi englantia! Siksi olikin hauskaa, että hänen kanssaan päästiin molemmat juttelemaan paremmin, ja hän osasi kertoa meille enemmän Valparaísosta ja Chilen historiasta ylipäänsä. Hän veti myös kaupunkikierroksia, jolle hän pyysi meidätkin mukaan ja toki suostuimme – näin saisimme kaupungista varmasti enemmän irti.

Nyt ei kannata hyötyliikkua – kaupungin upeat funikulaarit

Cerrojen lisäksi Valparaíso on kuuluisa funikulaareistaan (haluaisin käyttää helpompaa nimitystä hissi), ja nämä hissit on julistettu Chilen kansalliseksi monumentiksi. Näitä funikulaareja on ollut jopa 30 kappaletta, enkä ihmettele – mieti noiden mäkien ravaamista vakituiseen – mutta vain 16 niistä on säilynyt nykypäivään saakka. Viime vuodesta näistä kuudestatoista vain seitsemän on käytössä, sillä muita yhdeksää kunnostetaan parhaillaan.

Valparaíson tunnetuimmat nähtävyydet ovatkin oikeastaan nämä funikulaarit, joilla pääset kätevästi ihailemaan muita nähtävyyksiä – Valparaíson värikkäitä katuja! Katutaidetta on joka puolella, ja eniten sitä löydät Cerro Alegre ja Cerro Concepción -nimisiltä alueilta. Niille pääset käyttämällä Ascensor Reina Victoria sekä Ascensor Concepcion -nimisiä hissejä. Hissit kustantavat 100 pesoa per henkilö (13 senttiä) per nousu ja katutaiteen ihastelu on ilmaista; tässä siis oiva budjettikohde!

Valparaíson satamasta.

Cerro Alegre ja Cerro Concepción -alueet, sekä lisäksi kuuluisin Museo a Cielo Abierto -alue ovat kuitenkin täynnä paljon muitakin taiteen ihastelijoita, katukauppiaita, ravintoloita ja tuliaisliikkeitä, joten jos haluat pois ihmismassasta, mutta kuitenkin nähdä paikallisten taidetta, suuntaa kaupungin toiselle puolelle. Barón-alue sekä Cerro Polanco ovat hiljaisempia mutta näkemisen arvoisia – varsinkin Ascensor Polanco -hissi, jonka sisäänkäynnille pääsee maanalaista tunnelia pitkin. Itse asiassa tämä Ascensor Polanco on ainoa, joka on teknisesti katsoen hissi; muut Valparaíson ”hissit” ovat näitä funikulaareja. Fun fact, eikö! 🙂

Tunneli Ascensor Polanco -hissille.
Cerro Polanco -korttelista.

Hauispäivä on joka päivä

Koska katujen ravaaminen ja vuorille ylösnousu ei ole tarpeeksi kovaa treeniä, Valparaíso-viikon aikana kävimme myös kolme kertaa salilla. Paikallinen sali, Gym Club, oli vanha, ränsistynyt ja seinät olivat täynnä bodaajien kuvia sekä muutamia muskelipiirustuksia. Joka ikinen laite ja väline oli todennäköisesti 90-luvulta ja käytetty liian moneen kertaan. Tästä maksoimme 3000 pesoa (4 euroa) per henkilö / kerta.

Täällä huomasimme saman mitä Córdobassa Argentiinassa; paikalliset keskittyvät hauiksen veivaamiseen ja muutenkin yläkroppaan, ja esimerkiksi kyykkytelineitä on aina vain yksi ja paikkaa maastavedolle ei ole nimeksikään. Toisaalta, mistä myö tiedetään, että ehkä paikalliset vetävät noita vuoria edestakaisin reput selässä samalla askelkyykkyjä tehden niin siinä sitä alakroppaa vasta kuritetaankin!

Matkusta Microssa – säästät rahaa ja kasvatat kärsivällisyyttäsi

Valparaíson vieressä sijaitsee Viña del Mar -niminen kaupunki, joka kuuluu Valparaíson suuralueeseen, ja joka on tunnettu hiekkarannoistaan. Kävimme siellä pyörähtämässä yhtenä päivänä, ja oli selvästi huomattavissa, että tämä kaupunki pyörii turismin ympärillä enemmän kuin Valparaíso – isot ostoskeskukset, hotellit ja resortit täyttivät maiseman pitkän rantaviivan lisäksi.

Viña del Mar.

Tänne pääsee Valparaísosta nopeasti paikallisella Microlla, joka on siis normaalia bussia pienempi versio. Matka yhteen suuntaan kustantaa 520 pesoa eli 70 senttiä per henkilö, eli ei paha ollenkaan! Kannattaa kuitenkin ladata puhelimeen Google mapsin offline-kartta ja seurata, missä menet, jotta osaat hypätä pois joten kuten oikeilla mestoilla. Mitään hienoa digitaalista näyttöä pysäkkien nimineen ei nimittäin Microissa ole.

Nämä Microt kulkevat myös siis Valparaíson sisällä Planin ja Cerrojen väliä, eli aina ei kävellä tarvitse. Matka yhteen suuntaan kustantaa 310 pesoa eli 40 senttiä. Paco osasi kertoa, ettei näillä Microilla ole erityistä aikataulua, joten niitä on turha etsiä netistä – menet siis vain pysäkille seisomaan ja odottamaan. Hauskaa tästä tekee se, ettet oikeastaan näe cerrojen kaduilla selkeitä pysäkkejä. Pitää siis avata suu ja kysyä – vaikka juuri oman majoituksen isänniltä/henkilökunnalta tai sitten muilta paikallisilta. Suosittelen tätä matkustusmuotoa kuitenkin ehdottomasti! Micron kyydistä näet cerroja todella autenttisesti ja lisäksi pääset lepuuttamaan jalkojasi, varsinkin jos takana on rankka jalkapäivä salilla! Bonuspiste: pääset eroon chileläisistä pikkukolikoista. Muista vain tuplatsekata, että lähdet oikeaan suuntaan!

Microssa on tunnelmaa!

Chile, mitä myö tehdään siun kanssa!

Oli todella hankalaa päättää, mitä tekisimme Chilen kanssa seuraavaksi. Tiesimme, että pohjoisessa sijaitseva San Pedro de Atacama ja Atacaman aavikko olisi ainakin listalla ehdottomasti, mutta mitä tehdä ennen sitä? Matkaa San Pedroon olisi jäätävästi, 1500 kilometriä tarkalleen (mitä aiemmin sanoinkaan näistä Etelä-Amerikan välimatkoista!?) ja matkalla olisi muutamia Pacon suosittelemia rannikkokaupunkeja, mutta tiedossa oli pari faktaa, joita emme voineet jättää huomiotta:

1. Tähän aikaan vuodesta kyseisissä rannikkokaupungeissa oli kylmä (täällä on syksy menossa), eli vaikka kohtaisimme upeita rantoja, tuskin menisimme mereen polskimaan.
2. Chile osoittautui kalliiksi ja budjettimme huusi hoosiannaa jo tässä vaiheessa tätä kuukautta, joten olisi rajattu määrä asioita, mitä voisimme näissä kaupungeissa tehdä.
3. Löysimme lennot Calamaan (kaupunki San Pedron vieressä) 40 eurolla per henkilö! Lentäminen oli siis halvempaa kuin bussilla köröttäminen, joka veisi aikaa ja rahaa.

Päädyimme siis varaamaan nämä lennot eli seuraava kohde olisi Atacaman aavikko pohjoisessa – vierailu Chilessä jäisi siis ”vain” kolmen viikon mittaiseksi. Joskus pitää hankaliakin valintoja tehdä niillä resursseilla joita siulla on, ja kaikkea ei voi yhdellä reissulla nähdä – ah, Patagonia, sekä Chilessä että Argentiinassa, piikki lihassamme, tuo mieletön luontokohde, joka vain piti jättää rahallisista syistä pois. Ehkä kohtaamme kanssasi vielä joskus.

Paco tietää kaikki parhaat mestat 🙂
Julie ❤
Matkalla kohti Calamaa ja sitten San Pedroa.

Miulle tuli tosi iso haikuli, kun hyvästelimme Pacon – hän oli NIIN avulias ja mukava tyyppi ja muutenkin Valparaíson viikko heidän kotonaan auttoi menemään eteenpäin Santiagon masistelujen jälkeen. Jopa kissoja jäi ikävä! Mutta edessä olisi kuitenkin yksi varmasti reissun kohokohdista, joten eikun kohti Santiagon lentokenttää ja sitten tutkimaan yhtä maailman kuivimmista paikoista – seuraavat terveiset ovatkin sitten kuin toiselta planeetalta!

Koiraihmisestä myös kissaihmiseksi,
Lappu

2 Replies to “Valparaísossa treenaat reisiäsi ja uppoudut katutaiteeseen”

  1. Hola amigos! gran blog, gracias por todas sus palabras, espero que hayan tenido un muy buen viaje y experiencia en San Pedro… un abrazo Laura (a Jukka tambien)… desde Valparaíso CL

    Liked by 1 henkilö

  2. Hola Paco! Gracias! Sííí, San Pedro y desierto de Atacama son maravillosos! Nunca voy a olvidarlos! Yo y Jukka, nos hemos divertido Valparaiso tambien! 🙂 Abrazos!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: